Toimittaja kokeili, pääseekö särkylääkkeistä eroon fysioterapialla - näin kävi!

Tiesitkö, että tulehduskipulääkkeiden jatkuva popsiminen voi olla varsin vaarallista puuhaa?

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean arvion mukaan tulehduskipulääkkeet aiheuttavat pelkästään Suomessa jopa 200-300 kuolemaa vuosittain. Vakavien seurausten ohella tulehduskipulääkkeet aiheuttavat runsaasti turhia vaivoja, kuten suolisto- ja maksaongelmia. Noin 25 prosentille tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä kehittyy krooninen maha- tai pohjukkaissuolihaava. Ongelmia aiheuttaa nimenomaan pitkäaikainen käyttö.

Fysioterapiaketju Auronin toimitusjohtaja Panu Kuusisto kertoi Seiskalle syyskuussa, että lääkekierteestä voi kuitenkin päästä pysyvästi eroon – jopa varsin pienin ponnistuksin.

– Särkylääkkeiden ideana ei ole parantaa ketään, vaan niillä hoidetaan vain oireita. Aktiivisella fysioterapialla pystytään monessa tapauksessa heittämään pillerit laatikkoon, Kuusisto kertoi.

Toimitusjohtaja Panu Kuusisto suosittelee fysioterapiaa ensisijaiseksi hoidoksi tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoidossa.
 

Sanojensa tueksi Kuusisto ryhtyi sanoista tekoihin. Mies julisti ”sodan” särkylääkkeitä vastaan ja tarjosi 100 vapaaehtoiselle kolmen kuukauden mittaisen ilmaisen koejakson fysioterapiaa. Hakuaika on nyt päättynyt, ja koehenkilöt käyvät parhaillaan fysioterapiassa.

Seiskan erikoistoimittaja Panu Hörkkö oli vapaaehtoisista ensimmäinen, ja hänen koejaksonsa alkoi jo lokakuun alussa.

Vaivoja oli useita: Vasenta olkapäätä vaivasi hauislihaksen jännetupen tulehdus ja lievä kiertäjäkalvosimen oireyhtymä. Oikeassa olkapäässä oli diagnosoimaton vaiva, joka viittasi jännetulehdukseen. Vasemmasta nivustaipeesta löytyi magneettikuvassa jännetulehdus ja limapussin tulehdus. 

Ensimmäisellä käynnillä fysioterapeutti Nina Leppänen tutki toimittajan lihasten ja jänteiden toimivuutta.

Toimittaja oli käynyt vaivojen vuoksi lääkärissä kuluneen vuoden aikana viisi kertaa. Jokaisella käyntikerralla oli eri lääkäri. Huomionarvoista oli se, että jokaisella kerralla suositeltiin lepoa ja tulehduskipulääkekuuria.

Vain yksi urheilulääkäri suositteli myös fysioterapiaan menemistä. Toimittaja jätti kuitenkin menemättä, koska työterveyshuolto ei olisi korvannut kuluja. Toimittajalla ei ollut myöskään tietoa fysioterapian mahdollisuuksista vielä tuolloin.

Auronin toimitusjohtaja kommentoi Seiskalle syksyllä, että juuri tällä seikalla on kansantaloudellista merkitystä. Panu Kuusiston mukaan erityisesti työnantajien tulisi perehtyä fysioterapian mahdollisuuksiin.

– On kummallista, että yhteiskunnalla menee yli neljä miljardia euroa tuki- ja liikuntaelinsairauksien hoitoon. Samaan aikaan Kela ei korvaa lääkärin määräämistä fysioterapiahoidoista kuin viisi euroa per kerta. Kun sitä peilataan vaikka psykoterapiaan, niin siitä korvataan 55 euroa per käynti, Kuusisto sanoo.

Toimittajan fysioterapiakokeilu koostui viidestä käyntikerrasta Auronilla sekä iCoach-etäharjoitteista fysioterapeutin kanssa. Toimittajan tapauksessa fysioterapia piti sisällään erilaisia liikerataharjoitteita, venytyksiä ja lihaskuntoharjoitteita kumisella vastusnauhalla.

Pienoisena yllätyksenä tuli se, että vastaanotolla ei varsinaisesti annettu niin sanotusti parantavia hoitoja, vaan siellä opetettiin tekemään toipumista edistäviä harjoitteita oikealla tavalla. Fysioterapian ideana onkin se, että ”oikotietä onneen” ei ole, vaan jokainen joutuu tekemään kotiläksynä harjoitteita päivittäin. Tässä varmasti onkin fysioterapian kompastuskivi monelle: jos olet liikuntaa harrastamaton sohvaperuna, saattavat fysioterapiaharjoitteet tyssätä nopeasti alkuinnostuksen jälkeen.

Toimittajan tapauksessa tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut. Runsaasti urheilua harrastava toimittaja alkoi tehdä harjoitteita kovalla intensiteetillä lokakuun alussa.

Fysioterapia koostuu usein venyttelyistä ja lihasharjoituksista, joita pitää aktiivisesti myös tehdä.

Olkapäiden osalta fysioterapian positiivinen vaikutus oli havaittavissa jo ensimmäisten viikkojen aikana. Toimittajan kivut lievittyivät huomattavasti venytysten ja vastuskuminauhan ansiosta. Reilun kuukauden jälkeen molemmat olkapäät olivat jo lähes oireettomat. Tätä juttua kirjoitettaessa joulukuun lopussa vaivat ovat pysyneet käytännössä kokonaan poissa ja olkapäät tuntuvat voimakkaammilta kuin koskaan aikaisemmin.

Nivustaipeen jäännetulehduksen osalta tilanne on ollut mutkikkaampi. Erityisesti venytykset tehosivat hyvin vaivaan ja vähensivät kipua merkittävästi jo ensimmäisten viikkojen aikana. Fysioterapian rinnalla kerrottiin urheilun olevan mahdollista. Toimittajan oli kuitenkin laitettava joulukuun puolessa välissä painiharrastus kokonaan tauolle, koska jännekivut palasivat yhä uudestaan. Salibandyn pelaamista ja muita juoksemista vaativien lajien harrastaminen on jatkunut ongelmitta, ja nivusjänteiden paraneminen on nyt hyvällä mallilla.

Kokonaisuutena ajatellen kolmen kuukauden mittainen fysioterapiajakso oli varsin silmiä avaava kokemus. Toimittajan tapauksessa siitä on ollut kiistatonta hyötyä paranemisessa ja tavoite on saavutettu: toimittaja ei ole lokakuun jälkeen enää ottanut särkylääkkeitä vaivoihinsa.

Fysioterapia tulee myös tulevaisuudessa olemaan varmasti toimittajan ykkösvaihtoehto vammojen kuntoutuksessa, eikä haitallisten särkylääkkeiden napostelu tunnu enää lainkaan luontevalta vaihtoehdolta.