Tero Vesterinen avautuu alkoholismistaan
Raskasta rokkia kitaroinut Tero Vesterinen päätyi laulusolistiksi puolisattumalta.
Sunnuntaina 19.10 täydet 50 vuotta täyttävän Tero Vesterisen rakkaus musiikkiin syntyi kodin kautta ja verenperintönä. Isä Veli-Jussi Vesterinen tapasi soitella kotona kitaraa, ja isoisä Viljo "Vili" Vesterinen oli legendaarinen harmonikansoittaja.
– Soittelin kitaraa myös yhdessä faijan kanssa. Vaarini kuoli ennen syntymääni, mutta kävimme perheenä hänen muistokonserteissaan. Lisäksi tapasin kahlata innokkaasti läpi faijan levyhyllyä, josta löytyi Agentsia, Shadowsia, Zeppeliniä, Beatlesia, Eaglesia ja vaikka mitä.
Tero opiskeli kitaransoittoa Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa ja soitti lähinnä raskasta rockia eri bändeissä.
Alle 30-vuotiaana hän oli jo lopettelemassa bändikuvioita, koska ei ollut mielestään päässyt soittajana haluamalleen tasolle.
Tuurasin laulajaa
Tuossa vaiheessa Tero päätyi puolisattumalta erään cover-bändin laulajaksi. Sitä ennen hän oli laulanut lähinnä karaokessa.
– Tuo bändi tarvitsi uuden laulajan. Ensimmäisellä keikalla olin tuuraajana. Keikan päätyttyä bändin soittajat totesivat vähän ihmeissään, että "jätkähän laulaa tosi hyvin". Itsekin olin asiasta vähän yllättynyt, en ollut ajatellut itseäni laulajana.
Vesterinen keikkaili cover-bändin solistina neljän vuoden ajan. Sittemmin osa sen soittajista ja muutama muu kaveripiirin jäsen päätti perustaa uuden bändin, jonka nimeksi tuli Vesterinen Yhtyeineen.
Innostus musiikkiin
Bändi täyttää ensi vuonna 20 vuotta. Takana on kahdeksan studiolevyä sekä kaksi livelevyä ja yksi kokoelmalevy. Parhaillaan yhtye purkittaa uutta studiolevyä ja käynnissä on myös konserttisalikiertue.
– Tapanani on ollut tehdä asioita itseohjautuvasti ja kantapään kautta, ja sama pätee myös musiikkiin. Yhtyeemme taipaleen myötä olen kuitenkin kasvanut ammattimuusikoksi; jos itseään voi sellaiseksi tituleerata ilman tutkintoa.
Vesterinen Yhtyeineen aloitti esiintymällä aluksi lähes tyhjille saleille, mutta alkoi hiljalleen saada keikkasuosiota. Nyt se on lukeutunut jo pitkään Suomen eturivin yhtyeisiin ja keikat ovat loppuunmyytyjä.
– Kaiken pohjana on yhä innostuneisuus ja haltioituminen itse musiikista. Musiikin tekeminen on minulle edelleen hippitouhua, Tero naurahtaa.
Takavuosina suosikkisolistilla oli jossain kohtaa ongelmia alkoholin kanssa, mutta asia on ollut jo pitkään reilassa.
– Brenkun kanssa läträäminen olisi voinut omallakin kohdalla alkaa haitata soittohommia ja monista muista elämän hienoimmista asioista nauttimista enemmänkin. Onneksi oli sen verran ymmärrystä, kykyä ja selkärankaa, että hoidin asian kuntoon.
Keikkailu on parasta
Vesterinen Yhtyeineen on ollut vahvasti mukana erilaisissa hyväntekeväisyyskampanjoissa. Vuosien mittaan sen agendalla ovat olleet esimerkiksi Syyrian sota, Miessakit ry, Ukrainan sota sekä Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanja.
– Olemme tiedostava porukka, ja seuraamme aktiivisesti maailman tilaa ja meininkiä. Linjasimme jo varhain, että haluamme käyttää ääntämme ja suosiotamme hyvien asioiden puolesta toimimiseen.
Muusikontyössä Terolle parasta on itse keikkailu ja liveyleisön kohtaaminen. Hän toteaa, että muusikoillakin on omat huolensa ja surunsa.
– Esimerkiksi itselläni oli viimeisimmän keikan alkaessa aika haikea mieli. Lavalla imeydyin yhteiseen soittamiseen ja musiikin maailmaan, mikä paransi oman olon. Jälkikäteen pohdin, etteivät ne omat murheet ehkä lopulta olleetkaan niin isoja.
