Tero Vesterinen varttui Vantaan legendaarisessa lähiössä Martsarissa: "Kahnauksista huolimatta kaikki pitivät yhtä"

Muusikko Tero Vesterinen, 48, on lähiökasvatti. Hän varttui Länsi-Vantaalla sijaitsevassa Martinlaaksossa, ja vietti ison osan nuoruuttaan legendaarisilla "Martsarin kaltseilla", eli Martinlaakson kallioilla. Siellä myös Sir Elwoodin hiljaisten värien solisti Juha Lehtikin otti ensimmäisiä haparoivia muusikon askelia kohti nuoruutta, tosin noin 20 vuotta ennen Teroa.

– Yksi hienoimmista jutuista Martsarissa oli se, että siellä oli paljon porukkaa. Siellä oli kaikenlaista jengiä, mutta martsarilaisilla oli tietynlainen yhteishenki. Totta kai siellä oli ikäryhmien välillä kahnausta, mutta jos paikalle tuli viereisestä Myrtsistä eli Myyrmäestä jotain tyyppejä, kaikki martsarilaiset pitivät silloin yhtä, Tero nauraa.

– Noista paikoista tuli niin legendaarisia, että ihmiset hakeutuivat sinne jo sopimatta.

Lauluja nuoruuden maisemista

Terolle vuodet Martsarissa olivat rakkaita. Hän on laulanutkin kaltseista ja junaradasta. Jotain yhtä tiettyä muistoa hän ei kuitenkaan kehtaa kertoa.

– Niitä on monia, mutta en sano niitä ääneen! muusikko hekottelee.

Mikään huligaani Tero ei ole ollut.

– Olimme metsän keskellä kaltseilla, eikä kellekään tullut mieleen, että pitäisi tehdä jotain hölmöä. Enemmän se oli hauskanpitoa yhdessä kavereiden kanssa. Kolttosiahan sitä melkein jokainen tuon ikäinen junnu tekee, mutta ne olivat hyviä aikoja.

"Lapseni eivät someta"

Terolla itsellään on alakoulu- ja yläkouluikäiset lapset. Isä on toisinaan hämmentynyt siitä, miten erilaista nuorten elämä nykyään on.

– Lopulta kuitenkin ne syvimmät asiat, mitä nykyajan skidit miettivät, ovat ihan samoja kuin omassa lapsuudessanikin. Ihastumiset, kaverisuhteet ja kaikki muu teini-ikään kuuluva eivät ole muuttuneet mihinkään.

Tero myöntää, että sosiaalisen median vaikutukset ovat sellaisia, joita hän ei välttämättä osaa lapsilleen selittää. Hänen omat lapsensa ovat pysytelleet irti somesta.

– Kummallakaan ei ole esimerkiksi omia Insta-tilejä. Ehkä sen voi omaksi meriitikseen kasvatuksessa laskea, että heillä on pysynyt muutakin elämän keskiössä kuin sosiaalinen media. 

Maalla on hyvä

Tero perheineen asuu Porvoon seudulla luonnon keskellä. Hän kuvailee ympäristöä kiireettömäksi ja rauhalliseksi. Huolimatta siitä, että hän on alunperin lähiökasvatti, hän kotiutunut hyvin.

Samalla hän kokee seudun hyväksi paikaksi lapsilleen.

– Porvoo on hieno paikka asua. Siellä on tosi paljon harrastusjuttuja skideille. Olen miettinyt, että kun syrjemmässä olevilta seuduilta lähtee palveluita ja asukkaita pois, mitä se tekee sosiaaliselle elämälle, kulttuurille ja urheilutoiminnalle, hän huokaa.

Mölähdin mikkiin!

Tero nähdään jälleen tulevalla Elämäni biisi -ohjelman kuudennella kaudella, joka on hänelle kolmas kausi. 

– Nautin lähetyksistä suunnattomasti. Porukassamme on tosi hieno tunnelma, Tero hehkuttaa.

Hän muistaa ikuisesti ensimmäisen lähetyksensä, jonka hän avasi Popedan kappaleella Matkalla Alabamaan.

– Alkuriffi lähti soimaan ja fiilistelin, kun yhtäkkiä tajusin, että ei helvetti, minun pitää laulaa juuri nyt! Tero muistaa nauraen.

– Säntäsin mikin luo ja sen sekunnin sadasosan aikana tajusin, etten muista, millä sanoilla tämä biisi lähtee. Päästin sellaisen epämääräisen möläyksen! 

Tero myöntää, että harva varmasti huomasi mokan, mutta hänen omassa päässään ehti pyöriä melkoinen filmirulla. Ammattiesiintyjänä hän ei kuitenkaan ottanut mokaa vakavasti.

– Kyllä minua nauratti jo biisin aikanakin, miten juhlallisesti onnistuin aloittamaan tv-urani.