Susanna Indrén vaihtoi maisemaa – ”Pakko päästä eroon entisestä elämästä”
Susanna Indrén, 56, asuu lohjalaisessa 1970-luvun kerrostalokolmiossa. Vaikka asunto on kaunis, on totuuden nimessä myönnettävä, että hänen aiempiin asuntoihinsa verrattuna huoneisto on melko vaatimaton ja karu.
– Totta tuokin, Susanna naurahtaa.
– Minun oli kuitenkin muutettava tänne, jotta pääsisin eroon entisestä elämästäni. Valitettavasti se ei täysin onnistunut, vaan asiat menivät entistä huonommiksi, työkyvyttömyyseläkkeelle joutunut ex-näyttelijä huokaa.
Työkyvyttömyyseläkkeestäänhuolimatta hän voi tehdä osa-aikatöitä.
Susanna Indrénin raju tilitys: Pakenin turvakotiin
Kun ex-aviomies Samuli Salminen, 30, pahoinpiteli Susannan ensimmäisen kerran, tämä ei voinut uskoa tapahtunutta todeksi.
– Annoin kaiken anteeksi. Ajattelin, että Samuli on pohjimmiltaan hyvä ihminen. Tilanteet kuitenkin pahenivat vuosien mittaan.
Susanna myöntää, että taustalla on ollut päihdeongelmia.
– Lopulta ymmärsin, että minun oli pakko päästä noista ympyröistä pois.
Susanna halusi aloittaa puhtaalta pöydältä ja jättää Helsingin taakseen vuonna 2020. Siksi hän muutti Lohjalle.
– Halusin luopua asunnostani Jätkäsaaressa, jossa nämä ensimmäiset käräjille johtaneet pahoinpitelyt tapahtuivat.
– Minusta liikkui Helsingissä myös hurjia ja perättömiä huhuja. Olen ollut jo muutaman vuoden täysin päihteetön.
Susanna myöntää suoraan, että hänen tilanteensa on muuttunut helsinkiläisestä seurapiirirouvasta radikaalisti.
– Vaikka terveyteni on mennyt, en koe katkeruutta.
– Olen saanut elää niin värikkään ja monipuolisen elämän, etten ole jäänyt mistään paitsi, Susanna sanoo ja luettelee töitään näyttelijävuosiltaan.
Helsingin seurapiirit jättänyt Susanna Indrén: Ikävöin poikiani
Susanna on pyörähtänyt myös Linnan juhlissa silloisen ex-miehensä toimitusjohtaja Jukka Laaksovirran avecina.
– Nautin arkisista asioista. Elän samassa rytmissä kuin mummoystäväni. Juon aamukahvit kahdeksalta ja käyn nukkumaan Kymmenen uutisten jälkeen.
Tarvitessaan Susanna saa apua naapurin leskimieheltä, joka auttaa häntä arjen askareissa.
Susanna palkitsee itseään ostamalla panttihuutokaupasta kuukausittain korun menetettyjen tilalle.
– Palkitsemista edellyttää se, että voin kuukauden hyvin. Että olen saanut jotain järkevää aikaiseksi, kuten nähnyt poikiani.
Vaikka elinpiiri on sairauksien ja vastoinkäymisten myötä pienentynyt, Susanna on onnellinen.
– Elämääni on vihdoin astunut rauha.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.