Sotaveteraani Hannes Tuovinen, 101, näytti kykynsä: Olen yhä kenttäkelpoinen!
Jatkosodan veteraani Hannes Tuovisen, 101, vuosi on ollut täynnä tapahtumia presidentin juhlalounaasta Finlandia-talossa esitettyyn tanssinäytökseen Suomen kunniaksi.
Varpaisjärvellä 23.2.1924 syntynyt Hannes Tuovinen, 101, muistaa yhä kuin eilisen, kun hän joutui silmätysten vihollisen kanssa. Hän oli juuri täyttänyt 18 vuotta.
Katso video: Hannes Tuovinen tanssi Finlandia-talolla
– Alokkaana olin kaksi viikkoa, kun lähdettiin etulinjaan. Siellä opin sitten sotataitoja, Rukajärvellä konekiväärikomppaniassa palvellut Hannes kertoo.
Hän lisää, että vaikeimpia asioita sodassa oli tappaminen.
– Vihollinenkin oli ihminen. Ajattelin vain, että nyt ammutaan isänmaan puolesta. Siniristilipun edestä kannatti taistella.
Hannes palveli rintamalla syksystä 1942 vuoden 1944 marraskuuhun Rukajärven alueella. Puolustusalue oli reilut 200 kilometriä pitkä. Rukajärvellä käytiin jatkosodan aikana merkittäviä taisteluita, erityisesti vuonna 1941, sekä vuosien 1943 ja 1944 aikana.
– Se oli täysi helvetti. Tykistö ja kranaatinheittimet ryskyttivät tauotta ja niskaan satoi pommeja. Ammuin konekiväärillä minkä kerkesin. Viereltä kuului kuolonhuutoja, kun veljiä meni.
Hannes päätti, että tiukimmassakaan paikassa ei saanut hellittää otettaan konekivääristä.
– Se on sodan laki: tapa tai tule tapetuksi.
Innes-Stubb juhlalounasseurana
Hanneksen synnyinkoti on yhä Varpaisjärvellä ja toimii kesäpaikkana. Hän muutti Savosta Etelä-Suomeen vuosikymmeniä sitten. Kotitiluksillaan Hannes vieraili kesällä osallistuttuaan Kuopiossa pidettyyn Puolustusvoimain lippujuhlaan ja Kuopio 250 vuotta -juhlallisuuksiin.
– Kävin myös Kuopion tuomiokirkossa 83 vuoden tauon jälkeen. Siellä vannoin aikoinaan sotilasvalani ja jota yhä noudatan: niin kauan kuin minussa voimia riittää, en jätä paikkaani ja saamaani tehtävää. Nyt tehtäväni on kertoa itsenäisyyden tärkeydestä ja uhrauksesta.
Kuluvaan vuoteen kuului myös juhlalounaita, joita maisteltiin muiden muassa pääministeri Petteri Orpon johdolla Marskin Majalla ja myöhemmin presidentti Alexander Stubbin kutsumana Presidentinlinnassa. Hanneksen vierustoveri lounaspöydässä oli Suomen valtiojohtajan puoliso Suzanne Innes-Stubb.
– Hän on mukava ihminen ja ruoka oli hyvää. Minä olen kaikkiruokainen. Peruna hieman tökkii, ja otan muuta tilalle, jos on tarjolla. Lapsuudessani kotitilalla perunasta oli niin ylitarjontaa, että siihen kyllästyi.
Ei mikään kalavale!
Hannes kävi kesällä poikansa kanssa myös Vihtijärven mökillä. Siellä kalastettiin. Hannes kertoo saaneensa laiturin nokasta niin ison saaliin, että jos kalasta ei olisi kuvaa, sitä luultaisi kalavaleeksi. Vahvatekoisella vavalla saatu Karppi oli nimittäin 98 senttiä pitkä.
– Vaa’assa oli näyttö vain 14 kiloon saakka ja se jymähti heti pohjaan, Hannes valaisee.
Testattiinpa sotaveteraanilta myös kenttäkelpoisuus. Todentajana oli Etelä-Suomen maanpuolustuspiirin päällikkö, everstiluutnantti Vesa Sundqvist.
– Olimme nuotiolla, johon olin tehnyt kirveellä halkoja. Everstiluutnantti totesi, että ”kyllä olet Hannes yhä täysin kenttäkelpoinen!”.
Kaksi sotaveteraania kohtasi
Marraskuussa Hannes osallistui Helsingissä Finlandia-talossa pidettyyn Suurten laulujen ilta -konserttiin. Illan aikana kaksi nähtiin kaksi ainutkertaista tanssiesitystä, kun suomalainen ja ukrainalainen sotaveteraani nousivat partnereineen Finlandia-talon estradille.
Molemmat ovat taistelleet samaa vihollista vastaan 80 vuoden erolla: Hannes Tuovinen puolustaen Suomea toisessa maailmansodassa ja Artem Morozov taistellen Ukrainan puolesta 2020-luvulla.
Hanneksen parina kauniin ja ikimuistettavan esityksen teki ammattilaistanssija Hanna Karttunen Veteraanin Iltahuuto -kappaleen soidessa ylväänä taustalla.
Yleisön silmät kostuttaneen esityksen jälkeen Hannes tapasi ukrainalaisveteraanin.
– Hänellä oli pommin viemien jalkojen tilalla teräsproteesit. Katsoimme toisiamme silmiin ja tunsimme veljeyden. Sanoin hänelle tulkin välityksellä, että periksi ei saa antaa, ei ikinä.
