100-vuotias sotaveteraani Hannes Tuovinen paljastaa reseptinsä pitkälle iälle
Rakastetun sotaveteraanin synttäreillä Vihdissä oli suuren kansanjuhlan henki.
Vihdissä koettiin viikonvaihteessa suuren kansanjuhlan tuntua, kun Nummelassa asuva sotaveteraani Hannes Tuovinen täytti kunnioitettavat 100 vuotta. Yleisölle avoimeksi tarkoitettuun tilaisuuteen saapui reilut nelisatapäinen juhlavierasjoukko.
Poikansa Erkki Tuovisen kyyditsemänä paikalle saapunut syntymäpäiväsankari oli suuresta väkimäärästä hyvin yllättynyt.
– Onpas täällä väkeä. Onneksi hernerokkaa on varattu tarpeeksi, pirteä ja veijarimaisesti hymyilevä sankari tokaisi reportterille.
Juhlallisuudet alkoivat Vihdin kirkossa upealla kuorokonsertilla. Esiintyjinä toimivat Viipurin Lauluveikot sekä Tyttökuoro Piritat ja Junnukuoro. Kirkon jälkeen juhlaväki ohjattiin läheiseen seurakuntakeskukseen, jossa ohjelma jatkui asiaan kuuluvalla lounaalla: hernekeittoa ja ruisleipää. Jälkiruoaksi tietenkin munkkikahvit.
Onnitteluadresseja juhlakalulle oli saapunut maan ylintä johtoa myöden. Ensimmäisenä luettiin presidentti Sauli Niinistön ja rouva Haukion tervehdys, sen jälkeen puolustusvoimien komentajan Timo Kivisen onnittelut.
Oman musiikillisen tervehdyksensä tilaisuuteen toi iskelmälegenda Eino Grön.
– Tämä on hieno ja arvokas asia esiintyä sodan käyneen Hannes Tuovisen juhlassa. Ja eihän tässä itsekään olla enää mikään ihan nuorukainen, 85-vuotias tulkitsija hymyili.
Rintamalle 18-vuotiaana
Seiska tapasi Hanneksen edellisen kerran itsenäisyyspäivän kynnyksellä. Tuolloin hän muisteli muiden muassa kaksivuotista sotataivaltaan. Varpaisjärvellä syntynyt Hannes joutui tositoimiin ollessaan vasta 18-vuotias.
– Alokkaana ehdin olla vain kolmisen viikkoa, kun lähdettiin etulinjaan. Siellä sitten opeteltiin niitä sotataitoja, Rukajärvellä konekiväärikomppaniassa palvellut Hannes kertoo.
Hän totesi, että vaikeimpia asioita sodassa oli ampuminen tappomielessä.
– Kyllä se vihollinenkin oli ihminen. Piti vain ajatella, että nyt ammutaan isänmaan puolesta. Siniristilippu on elämäni rakkaimpia asioita, kyllä sen edestä kannatti taistella.
Sotasankari Hannes Tuovinen rintamamiesten kohtelusta: Turpiin tuli, jos kertoi olevansa veteraani
Veljiä kaatui viereltä
Hannes palveli rintamalla syksystä 1942 vuoden 1944 marraskuuhun Rukajärven alueella. Puolustusalue oli reilut 200 kilometriä pitkä. Rukajärvellä käytiin jatkosodan aikana merkittäviä taisteluita.
– Se oli täysi helvetti. Tykistö ja kranaatinheittimet jyskyttivät tauotta, ilmasta satoi pommeja. Ammuin konekiväärillä minkä kerkesin, ja kuulo vaurioitui iäksi. Kohdalle ei noutaja onneksi minulle osunut. Viereltä kuului kuolonhuutoja, kun veljiä meni.
Hannes muisteli, että tukalimmassakaan paikassa ei saanut hellittää otettaan konekivääristä.
– Se on sodan julma laki, että tapa tai tule tapetuksi. Muistellessani silloista nuoren miehen mielentilaa, niin siinä oli pelkoa ja vihaa. Ne yhdessä auttoivat jaksamaan, kun vainolainen yritti vallata kotimaamme.
Hannes Tuovinen, 99, taisteli etulinjassa Suomen puolesta: Pelko ja viha auttoivat jaksamaan
”Kipot on hankittu”
Hanneksen jo viime vuoden puolella olleessa syntymäpäiväjuhlien ilmoituksessa Facebookissa mainittiin hienotunteisesti, että ”tähän ikään mennessä on jo hankittu kukat, kipot ja Alkon tuotteet, joten niitä ei tarvita”. Sen sijaan juhlasalissa oli keräysuurna, joihin sai sujauttaa vapaaehtoisen lahjoituksen juhlallisuuksien kustannusten kattamiseksi.
Seiska antoi Hannekselle kehystetyn ison valokuvan, joka julkaistiin itsenäisyyspäivän numerossa. Kuvassa kotonaan ikuistettu Hannes pitelee käsissään Suomen lippua.
– Voi kiitos teille! Ja olipas mukava, kun pääsitte synttäreilleni.
”Kaveria ei saa jättää”
Kun reportteri tiedusteli pirteältä veteraanilta pitkän iän salaisuutta, vastaus tuli sutjakasti:
– Eihän siinä ole mitään salaisuutta. Se on kuule ruisleipää, sopivasti liikuntaa, kunnon yöunet ja sitten huumori. Sitä ei pidä koskaan unohtaa, vaikka maailmassa onkin välillä paljon ikäviä asioita, kuten nyt tuo Ukrainan sota.
Lopuksi Hannes muistutti vielä asiasta, josta tuli sodan aikana legendaksi muodostunut käsite:
– Veljeä ja kaveria ei saa jättää tänäkään päivänä.