Pystyisitkö itse samaan? Hiihtäjälegenda Juha Mieto, 70, paljastaa jouluperinteensä käsittämättömät kilometrimäärät: ”Autuaallisimpia oloja, mitä ihminen voi kuvitella!”
Vaasalaishotellissa heräävän Seiskan reportterin otsalle kohoaa kylmä hiki. Juha Mieto on juuri soittanut ja kuulostanut puhelimessa häkellyttävän huolestuneelta. Ei kai Mietaan Jussi vain ole perumassa tälle päivälle sovittua haastattelua?
– Ei suinkaan! Notta sitähän mä vaan, että voitaasko me tavata jo kello 11? Kattos kun lounasta aletahan tarjoolemahan silloin, Mietaa jylisee luuriin.
Helpotuksen huokaus. Selvä sitten: sovimme, että Jussi voi painella syömään heti yhdeltätoista – reportteri ja kuvaaja kurvaavat paikalle heti kun ehtivät.
Saapuessamme hotelli Kurikkaan Mietaalla on jo toinen lautasellinen menossa. Mahtava läjä muusia katoaa alta aikayksikön, ja sitten on taas haettava lisää.
– Voi herrantähren kun mulla on näläkä!
Huikeiden hiihtosaavutustensa lisäksi hiljattain 70 vuotta täyttänyt Juha Mieto on tunnettu ylivertaisesta ruokahalustaan. Se ei ole mikään ihme, sillä kyseessä on karpaasi, jonka päivittäinen kulutus on vielä eläkepäivilläkin tähtitieteellisellä tasolla.
– Millä eläkepäivillä? Raivaan melkein joka päivä metsää paljain käsin, lähes loukkaantunut Mietaa huomauttaa.
– Mutta kyllä joulu on täällä Pohjanmaallakin rauhoittumisen aikaa. Opin sen jo lapsena. Meillä oli kotona selvä sääntö, että jouluna ollaan siivosti. Joulunpyhänä lapsia ei esimerkiksi koskaan päästetty naapuriin leikkimään, vaan vasta tapanina.
Kurikan jätti Juha Mieto nauttii römppäkeleistä – ”En ole ikinä välittänyt lomamatkoista!”
Mietaan tapauksessa joulurauha on suhteellista. Hänellä kun oli vuosikausia tapana hypätä heti herättyään jouluaattona suksien selkään.
– Ja sitten mää hiihrin 70 kilometriä yhtä soittoa, parhaimpina vuosina täydet 100 kilsaa. Oli keli mikä hyvänsä. Ja tämä on tosi.
– Se oli oikein meikäläisen strategia, että kuuden-seitsemän aikaan aamulla sängystä ylös ja sitten lährettiin. Semmoseen lenkin päälle kun löi joulusaunan päälle, niin se oli autuaallisempia oloja, mitä ihminen voi kuvitella.
Järjettömän pitkät laturykäisyt eivät enää nykyään kuulu Mietaan jouluun. Sen sijaan hän sanoo kyllä ”puuhastelevansa vähän kaikenlaista.”
– Menen mettään, pilkon puita tai mitä vaan, missä saa happea.
– Tietysti jouluaattona käyrähän haudoilla puolenpäivän maissa. Sen jälkeen syörään jouluruoka ja vasta illalla mennään saunahan. Se on se nykyinen järjestys.