Pasi Tuomaila nousi huumeluolista Lahden kaupunginvaltuustoon – näin hän selvisi 20 vuoden amfetamiinikoukusta
Elämänsä synkimpinä hetkinä Pasi Tuomaila, 51, kiersi julkisissa vessoissa piikittämässä itseään käytetyillä, verisillä ruiskuilla. Hän hamstrasi huumeita mistä ikinä vain pystyi, eikä nukkunut lähes lainkaan, ja kun nukkui, hän kuorsasi rappukäytävissä.
Ruokansa hän keräsi roskiksista. Satunnaiset pesukerrat hän hoiti uimahalleissa, mutta kaamea haju ei hävinnyt minnekään. Vaihtovaatteita ei ollut.
Likainen neula oli tappaa! Lahtelaisen Pasin raju huumehelvetti: Ruokaa roskiksesta
Elämäntapa johti rikoskierteeseen, vankiloihin ja lopulta vankimielisairaalaan. Sinne Pasi passitettiin vakavien harhojen ja itsetuhoisuuden takia.
– Muistan, kun minut siirrettiin Sörnäisistä Turun vankimielisairaalaan. Sen piti olla vihoviimeinen herätys itselleni, mutten vielä silloinkaan ymmärtänyt lopettaa.
Oli vuosi 2012. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin oli lähteä henki.
– Sain likaisesta huumeneulasta stafylokokkibakteerin, joka nostatti kovan keuhkokuumeen. Jouduin sairaalan infektio-osastolle. Sydämeni läppä vaurioitui niin, että sen tilalle piti vaihtaa bioläppä.
Kaikkiaan Pasi vietti sairaalassa lähes kaksi kuukautta. Sinä aikana oli aikaa mietiskellä syntejä syviä. Kuten sitä, oliko hengenvaarallisessa huumetouhussa mitään järkeä.
– Tulin siihen tulokseen, ettei ollut. Olin kuolla siellä sairaalassa. Se oli viimeinen piste, joka sai haluamaan elämäntapamuutosta.
Pasi ei periaatteessa kotiutunut sairaalasta, koska kotia ei ollut. Hän majoittui äidilleen ja alkoi käydä kahdesti päivässä vertaistukiryhmissä. Toipuminen oli hidasta ja usko useasti koetuksella, mutta Pasi ei antanut periksi.
Käsittämätöntä kyllä, tänään Pasi on paitsi Avominnen päihdeklinikan vastaava ohjaaja, myös pesunkestävä paikallispoliitikko. Hän istuu Lahden kaupunginhallituksessa edustaen sitoutumatonta Pro Lahti -ryhmää.
– Lahtelaiset ovat hyväksyneet menneisyyteni. Olen huomannut, ettei menneellä ole merkitystä siihen, mitä olen pystynyt saavuttamaan elämässäni. Mikään ovi ei ole sulkeutunut, vaan niitä on päinvastoin avautunut entistä enemmän lisää, Pasi kuvailee.
Hän tekee ennaltaehkäisevää päihdetyötä luennoimalla kouluissa ja päihdekuntoutuslaitoksissa sekä yhteistyötä huumepoliisien kanssa. Pasi myös vierailee vankiloissa – eli siis paikoissa, joissa on itse suorittanut tuomioita.
– Kaikki lähtee raittiudesta ja halusta rakentaa elämäänsä uudelleen. Sen eteen joutuu tekemään helvetisti duunia, mutta taistelu palkitsee kyllä.