Nuorten naisten murhat yhä selvittämättä – Kyllikki Saaren ja Tulilahden murhamysteereissä paljon yhtäläisyyksiä!
Elokuussa 1959 Suomea järkytti 21-vuotiaan Eine Maria Nyyssösen ja 23-vuotiaan Riitta Aulikki Pakkasen kaksoismurha. Naisten ruumiit löytyivät etsinnöissä Tulilahdelta.
Yhtymäkohdat Kyllikki Saaren murhaan synnyttivät huhumyllyn.
21- ja 23-vuotiaat naiset polkivat kesälomaretkellä Jyväskylästä Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Kun kotiväki ei enää saanut sovittuja postikortteja matkalta, pelot heräsivät. Poliisin laajojen etsintöjen jälkeen tytöt löytyivät surmattuina suohaudasta. Useista epäillyistä tekijöistä tunnetuin on Runar Holmström. Hän teki itsemurhan sellissään oikeudenkäynnin aikana.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin poliisiin otti yhteyttä nainen, joka sanoi tietävänsä, kuka on syyllinen. Hän kertoi poliisille kertoneensa asiasta heille jo vuosia aiemminkin, mutta turhaan.
Poliisi piti naisen kertomusta johdonmukaisena.
– Kuulustelujen loppupuolella nainen kertoi epäilevänsä isäpuolensa olevan osallinen myös Kyllikki Saaren ja Bodomin murhiin, rikosylikonstaapeli Esa Nissinen kertoo Seiskalle.
Vaikka Kyllikki Saaren ja Tulilahden murhissa on samalta vaikuttavia piirteitä, Nissinen ei usko teoilla olevan yhteyttä kovassa rikostutkimusmielessä.
– Eivät ne lopulta ole kovin samanlaisia murhia, hän toteaa.
*Murhat tapahtuivat vain kuuden vuoden välein.
*Uhrit olivat polkupyörällä liikkuneita nuoria naisia.
*Kyllikki Saari ja toinen Tulilahden uhreista oli surmattu lyömällä kasvoihin tylpällä esineellä. Toinen Tulilahden uhri oli surmattu puukolla.
*Vaikka Kyllikki oli riisuttu alasti, viitteitä seksuaalirikoksista ei löytynyt. Myöskään Tulilahden uhreja ei ollut raiskattu, vaikka heistäkin toinen oli alasti.
*Molemmissa tapauksissa polkupyörät oli upotettu etäälle uhreista, ja uhrien tavaroita viety useisiin paikoihin.
*Kyllikin rintaliiveistä oli revitty irti kupit, joita ei koskaan löytynyt. Tulilahden tyttöjen rintaliivit jäivät myös kadoksiin.
*Uhrit oli haudattu matalaan suohautaan. Kummassakin tapauksessa haudan merkkinä oli keppi, jonka pää oli veistetty vasemmalla kädellä.
Murhassa käytetystä puukosta ei vuonna 1959 löydetty sormenjälkiä. KRP:n raportin mukaan puukko oli päässyt kuljetuksessa liikkumaan ja hankautumaan.
– Vaatemateriaalia on kuitenkin paljon. Tekijä on luultavasti kosketellut vaatteita, ja sylki sekä sormien epiteelisolut voivat sisältää dna:ta, joka saatettaisiin nykymenetelmin kyllä vielä löytää, dna-tutkija Jari Louhelainen pohtii.
Edellytyksenä on, ettei biologinen materiaali ole päässyt säilytysolosuhteissa hajoamaan.