”Minut leimattiin valehtelijaksi” Saana selvisi 23 uhria vaatineesta onnettomuudesta – mutta sitten alkoi seitsemän vuoden helvetillinen vakuutustaistelu

Espoolainen Saana Kiviranta, 42, on yksi niistä onnekkaista, joka 18 vuotta sitten selviytyi hengissä Konginkankaan suuronnettomuudesta.
Täysperävaunullisen rekan ja linja-auton yhteentörmäyksessä menehtyi 23 ihmistä.
Vakavasti loukkaantuneen Saanan elämän jatko onnettomuuden jälkeen ei kuitenkaan ollut enää yhtä onnekasta.
– Olin aluksi liikuntakyvytön, ja sitten alkoi vuosikausien ankara taistelu ensin terveyteni kanssa ja sitten vakuutusyhtiötä vastaan. En millään voi käsittää, että uhrista tehdään syyllinen ja leimataan jopa valehtelijaksi! Saana jyrähtää.

Maamme historian vakavimmassa liikenneturmassa tilausbussi oli törmännyt Äänekosken Konginkankaalla vastaan tuleen rekan heittelehtivään perävaunuun.
Onnettomuuspaikalla tien pinta oli sateen jäljiltä kirkasta jäätä. Törmäyksessä perävaunussa olleet viisi lähes 1 000 kilon painoista paperirullaa jyräsivät bussin etuosasta sisään murskaten kaiken tielleen osuneen.
Onnettomuudesta selviytyi 14 henkilöä, suurin osa vakavasti loukkaantuneena.
Sairaalassa hätäkuvaukset paljastivat, että Saanan solis- ja lapaluu ja osa sormista olivat murtuneet. Katkenneet kylkiluut olivat myös puhkaisseet toisen keuhkon.
Selkärangasta oli murtunut kolme nikamaa, ja niitä tuettiin rautakehikolla. Saanaa lääkittiin morfiinilla ankarien kipujen vuoksi.
– Meille ei kerrottu aluksi menehtyneistä mitään. Muutaman päivän kuluttua minua katsomassa käynyt ystävä kertoi työkaverini kuolleen. Osallistuin muutaman viikon kuluttua hautajaisiin pyörätuolissa istuen, ja itkin taukoamatta.
Fyysisen kivun lisäksi Saana voi hyvin huonosti psyykkisesti. Myöhemmin magneettikuvauksissa neuropsykologisissa tutkimuksissa hänellä todettiin myös aivovamma.
– Päässä pyöri koko ajan ajatuksia, että miksi juuri hän menehtyi, miksi en minä.
Päästyään takaisin jalkeille sisukas Saana kaipasi jo töihinsä asiakaspalvelun esimiestehtäviin suuren teleoperaattorin palvelukseen.
– Alku meni hyvin, mutta sitten aloin tuntea sekavuutta ja jatkuvaa väsymystä. Sitten tuli näköhäiriöitä sekä puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeuksia.
Terveysongelmien vuoksi Saana joutui pitämään useita sairauslomia. Lopulta hänen oli jäätävä töistä pois kokonaan. Saana joutui lainaamaan vanhemmiltaan rahaa tullakseen toimeen.
– Vakuutusyhtiö ei suostunut hyväksymään aivovammaa oireideni syyksi eikä myöntänyt tapaturmaeläkettä. Heidän mukaansa vammani eivät johtuneet onnettomuudesta, vaan olin jotenkin aiheuttanut ne itse!

– En voinut uskoa, että nykymaailmassa joutuu kohtaamaan tällaista kohtelua.
Kelan kuntoutukseen Saana pääsi 2009. Hän taisteli vakuutusyhtiön kanssa seitsemän pitkää vuotta. Lopulta kalliin asianajajan avulla ja liikennevahinkolautakunnan suosituksella hän sai tapaturmaeläkkeen 2011.
Nykyään Saana toimii kokemusasiantuntijana ja opastaa tapaturmien uhreja. Hän myös luennoi terveydenhuolto- ja pelastusalan ammattilaisille kokemuksistaan sekä kirjoittaa kirjaa.

– Olen usein miettinyt, että kuinkahan monta vakuutusyhtiöitä vastaan taistellutta on päätynyt pilven reunalle oman käden kautta, kun voimat ovat vain loppuneet kesken?
– Tähän on tultava muutos. Uskon jääneeni siksi henkiin, että voin työstää tähän ongelmaan ratkaisun, Saana painottaa.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.