Marko Hietala avoimena diagnoosistaan: Masennus ja ahdistus olivatkin oireita
60 täyttävä Marko Hietala koki Nightwishista lähdön jälkeen mullistuksen masennuksensa hoidossa.
Tasan viisi tuntia.
Vaikka Marko Hietala on noussut elämässään tuhansia kertoja yleisön eteen, yksi asia ei muutu. Koko esiintymispäivän ajan takaraivossa on tieto siitä, paljonko on vielä aikaa siihen, kun hän astuu lavalle.
Katso arkistovideo: Marko esittelee Nadja-koiransa
Nuo viisi tuntia hän viettää tässä Helsingin jäähallin pukukopissa ennen kuin Raskasta joulua -kiertueen konsertti alkaa. Jalkojen alla on kiekkoilijoiden luistimien takia kumia ja pukuhuoneen keskuspöydällä pähkinöitä, hedelmiä, proteiinipatukoita, vesipulloja.
Ja onhan siellä viiniä kartongissa sekä isot pullot jaloviinaa ja vodkaa. Mutta niihin Marko Hietala ei enää koske. Ei siinä mitään, nousussa olevat muusikot ovat viihdyttävää seuraa, mutta eivät enää siinä vaiheessa, kun alkavat sammaltaa.
Hietala vaihtaa valokuvaajaa varten esiintymistakkiinsa. Tiukkaa tekee.
– Tässä on niin turvonnut olo, kun on vetänyt kolme päivää mömmöjä ja Buranaa. Pitäisikö laimentaa vähän saldoa, Hietala sanoo ja korkkaa vesipullon.
Pukuhuoneessa vaeltaa muita kiertueella olijoita. Rundi on kestänyt jo kuukauden, sen kuulee siitä, miten levottomia juttuja ilmoille tulee.
Hietala laittaa tököttiä leukapartaansa ja lähtee näyttämään, miltä lava näyttää.
Oo, oo, oo, oo, oo. Kiivetessään valokuvaajaa varten lavalle Hietala laulaa alaspäin laskeutuvan asteikon.
Se ei ole falsettia, vaan ohennetta. Ne ovat eri asioita, ja Marko Hietala tietää nämä asiat tarkalleen.
Hän on laulanut raskasta rockia pitkälti yli 40 vuotta, siitä lähtien kun kitaristiveljen kanssa perustetussa triossa kukaan muu ei kehdannut laulaa. Näin pitkää uraa ei ole tehty luonnonlahjoilla, vaan opettelemalla ja opiskelemalla.
Koiraa ulkoiluttaessaan Kuopion tai Espanjan rannoilla ja puistoissa Hietala päästelee ilmoille harjoituksia. Se opettaa myös olemaan olematta tietoinen itsestään, vaikka toiset koiranulkoilijat tuijottaisivat, mikä sekopää tuolla mölisee.
– Kun sut pannaan lavalle ison ihmismäärän eteen, siinä tulee taistele tai pakene -reaktio. Kun pysyy mahdollisimman rentona ja läsnä, mutta et itsetietoisena, silloin se menee parhaiten, Hietala sanoo ja kauhaisee suuhunsa inkivääriä.
Planeetat oikeaan jonoon
Inkivääri helpottaa vuosikymmeniä bassokitaran kaulaa puristaneen vasemman käden nivelrikkokipua. Nyt sitä voi vielä ottaa, kun lavalle astumiseen on neljä ja puoli tuntia, mutta ei enää ennen keikkaa, koska inkivääri turvottaa äänentuottoelimistöä.
Vuonna 1997 Hietala joutui äänihuulileikkaukseen. Polyyppi lähti, mutta samalla tuli hermovaurio.
– Se on ikuisuusprojekti. Range tipahti pysyvästi, mutta sitä pystyy työstämään. Eikä tämä elämä ole varsinaisesti epäonnistunut, Hietala sanoo ja väläyttää leveän hymynsä.
Vuosituhannen alussa Hietalaa pyydettiin liittymään nousussa olleeseen Nightwishiin, jonka edellisellä kiertueella hän oli ollut mukana lämmittelybändissä.
Hietala oli 35-vuotias kahden pikkupojan isä. Hänellä oli repussaan vuosien koulu Kuopiossa Mikko Tegelmanin Studio Soundissa mainosmusiikin tekijänä ja pitkä pätkä keikkamuusikon elämää.
– Tajusin heti, että tämä on hyvä pesti. Pääsin toteuttamaan ambitioita ja takaamaan, että pikkupojilla oli leipää pöydässä. Ne olivat energisiä ja hienoja vuosia.
– Siinä iässä tiedosti, etteivät nämä asiat onnistuisi, ellei aika moni planeetta menisi oikeaan jonoon.
Elämänkokemusta oli jo sen verran, ettei Hietala ostanut Porschea eikä miekkoja, vaan marssi pankkineuvojan puheille. Jotain piti tietenkin hankkia.
– No ostin mä auton. Sitten ensimmäisen oman asunnon, sitten oman talon. Ostin ekan plasmatelkkarin ja Genelecin kaiuttimet.
Parinkymmenen menestyksekkään vuoden jälkeen Hietala lähti keväällä 2021 Nightwishista. Hän kertoi julkisuuteen kärsineensä masennuksesta ja laukoi kriittisiä näkemyksiä siitä, miten musiikkialan talous nykyään toimii.
– Onhan se vähän paskaa, kun (Spotifyn toimitusjohtaja) Daniel Ek ja sen kaverit Spotifyn huipulta elelee Bahamalla ja sijoittavat rahojaan aseteollisuuteen. Ne kaverit, jotka kirjoittavat biisit, josta nuo rahastavat, ne elävät pennosilla. Siinä koko kaavassa on jotain suuresti väärin.
Hietalan näkemykset musiikkialasta eivät ole muuttuneet, mutta pitkään oireilleen masennuksen hoidossa tuli mullistus muutama vuosi sitten.
– Masennus ja ahdistus olivatkin oireita vieraantumisesta muista ihmisistä ja sosiaalisesta eämästä. Kun sitä tutkittiin, kyllähän sieltä ihan napakka adhd löytyi. Se on enemmän ajatusten puolella, joskus se lipsahtaa impulsiiviseen fyysiseenkin sekoiluun. Mutta ei kyllä läheskään niin paljon kuin silloin kun join viinaa.
– Kun adhd-pilleri tuli, meni kolmisen viikkoa, kun hortoilin takapihalla. Oli tosi outo olo. Se ahdistus oli poissa.
Vanha tarvitsee haasteita
Konsertin alkuun on runsaat neljä tuntia.
– Edelleenkin nautin show'n tekemisestä ja nautin muiden kuuntelemisesta. Tätä voisi tehdä suoraan hautaan saakka, jos vain saataisiin teleportti, että matkustaminen saataisiin hoidettua jotenkin helpommin.
Matkoja varten Hietalalla on padille ladattuna satoja kirjoja. Hän ei kuuntele äänikirjoja, vaan nimenomaan lukee niin kuin on lukenut siitä lähtien kun oppi neljävuotiaana lukemaan naapurin kaverin kanssa Aku Ankkaa tuijottaessaan. '
Se hetki on jäänyt pysyvänä välähdyksenä Hietalan muistiin, samoin kuin se, kun isoveli kävi lainaamassa naapurin pojalta Black Sabbathin pitkäsoiton Master of Realityn. Hietala oli yhdeksänvuotias.
– Meikäläinen luki Muumipeikkoa ja Pyrstötähteä. Todellinen maailmanlopun meininki. Täsmäsi heti musan kanssa, Hietala virnistää.
Jos kirjat eivät riitä, on Nintendo ja pukuhuoneen penkillä nytkin esillä oleva pienoiskitara. Vanhalla jäbällä pitää olla haastetta, joten nyt työn alla on oikean käden viisisormitekniikka.
Siihen on helppo upota. Mutta vähän väliä tulee vilkaistua pukuhuoneen oven vieressä tikittävän kellon punaisina välkkyviä numeroita.
Kolme tuntia ja 54 minuuttia.
