Marketta Hautakorpi jätti äkisti kuolleelle miehelleen kauniit jäähyväiset – ”Jari on suojelusenkelini”

Tuttu virsi kaikuu koskettavasti kappelissa. Vain 54-vuotiaana yllättäen menehtyneen Jari Hautakorven siunaustilaisuus pääsiäisen alla Tampereen yliopistollisen sairaalan kappelissa on kaunis, korutonkin. Marketta-leski, 54, laulaa Maan korvessa kulkevi lapsosen tien valkoisessa arkussa lepäävälle miehelleen.
Marketan ääni vavahtelee ja kyynel pyrkii silmäkulmaan.
– Rakas Jari, olet elämäni valo ja rakastan sua enemmän kuin ketään koskaan. Annat mulle syyn elää ja hengittää, koska rakkautemme on ääretöntä. Ilman sua en jaksaisi, olet edelleen lähelläni ja tunnen sydämessäni, että suojelet minua kaikelta pahalta, Marketta lukee kirjoittamansa jäähyväiskirjeen.
Sairaalapastorin siunauksen jälkeen Marketta laittaa pienen pehmonallen hellästi arkulle. Se oli Jarin lempinalle, jota hän kantoi mukanaan dialyyseissä. Siunaustilaisuuteen leski on pukeutunut Jarin vanhaan kisatakkiin – olihan aviomies kansainvälisen tason kilpaveneilijä ja MM-motocrosskuski.
Koronan takia kahvit juodaan valokuvaajan autossa.

Jari Hautakorpi menehtyi helmikuun lopulla kotonaan Ikaalisissa. Hän sairasti kakkostyypin diabetesta ja kärsi sydämen sekä munuaisten vajaatoiminnasta.
– Jari oli valitellut oloaan edellisviikolla koronarokotteen jälkeen. Aamuyöllä heräsin, kun hän korahteli ja yritti saada henkeä. Elvytin häntä, mutta Jarin sydän ehti pysähtyä, Marketta kertaa.
– Rakas aviomieheni kuoli syliini. Kaiken kokemamme jälkeen se tuntui niin väärältä ja järkyttävältä.

Hautakorvet totisesti elivät yhdessä melkoisen elämän. Seiska on seurannut heidän vaiheitaan vuosien ajan. On ollut vakuutustaistelua, rintasyöpää, nälkälakkoa, dialyysikierrettä ja suihkussa palaneen varpaan amputaatiota.
Vuonna 1986 rakastuneet Jari ja Marketta ehtivät olla yhdessä 35 vuotta.

– Olimme kuin yksi ihminen. Jari aina sanoi, että kyllä minä selviän, jos hän lähtee pois. Jarin kuoltua tuli hetkiä, jolloin halusin mennä perässä hänen luokseen, mutta lupasin olla reipas.
Kun jäät lopullisesti lähtevät, Marketta aikoo sirotella miehensä tuhkat järveen.
– Alun perin ajatuksena oli Pyhäjärvi, mutta se tuntuu vieraalta. Kangasalan Vesijärvi on meille tärkeämpi. Suhteemme alussa asuimme sen rannassa. Ystävälläni on siellä mökki, ja vien Jarin tuhkat sinne.
Marketalle Jari ei ole mennyt olomuoto.
– Puhun hänestä preesensissä, koska hän kulkee rinnallani. Lupasin Jarille joskus, että hoidan ainakin kaikki keskeneräiset asiat eli oikeudenkäynnit loppuun kunniakkaasti. Muutenhan tämä kaikki vuosien oikeustaistelu olisi mennyt hukkaan.