Jo on taas käänteitä kerrakseen! Seiska on seurannut kovia kokeneen ikaalislaisavioparin Jari ja Marketta Hautakorven elämää tiiviisti. On ollut vakuutustaistelua, rintasyöpää, nälkälakkoa, diabetesta, munuaisen vajaatoimintaa ja nyt viimeisimpänä amputaatio.
Joulukuussa Jari, 53, poltti jalkansa pahoin rivitalokotinsa suihkussa. Koska hänellä ei diabeteksensa takia ole jaloissaan juurikaan tuntoa, Jari suihkutti vaurioituneesta lämminvesivaraajasta tullutta tulikuumaa vettä jalalleen.
– Oli onni, ettei 100-asteinen vesi ryöppynyt silloin, kun pesin yläpäätäni. Jos vesi olisi osunut vasempaan käteeni, jossa sijaitsee laskimon ja valtimon yhdistävä fisteli, olisin kuollut. Oikea jalkani paloi niin vakavasti, että luu ja jänteet pilkistivät mädäntyneen lihan seasta. Lopulta jouduin amputaatioon.
Jarin vasemman jalan pikkuvarvas ja pala jalansyrjää amputoitiin maaliskuussa.
– Se oli kuulemma ainoa mahdollisuus. Koska olen monisairas, olisi esimerkiksi tulehdus voinut tehdä vielä pahemmin tuhojaan, Jari kertoo.
– Nyt jalka vihdoinkin näyttää siistiltä ja parantuneelta. Amputaation jälkeen se turposi kuin pullataikina ja näytti ihan Dumbon jalalta. Olin liki viisi kuukautta petipotilaana, ja munuaisten vajaatoiminnan takia nesteitä kertyi tietysti niin, että tikitkin repesivät.
Lopulta alipainehoito toi avun. Jari sai kotiinsa viideksi viikoksi laitteen, jolla jalka saatiin paranemaan.
– Onhan se lohduttoman huvittavaa, että käyn kotona suihkussa ja jäseneni irtoaa.
Pois elinsiirtojonosta
Jari aikoo vaatia korvauksia palovammasta johtuneista syistä.
– Kaiken lisäksi palovamma pompautti tulehdusarvoni niin korkealle, että minut poistettiin elinsiirtojonostakin!
Jarilla oli todettu kakkostyypin diabetes jo 1997, mutta hoidot hän suostui aloittamaan vasta 2009. Hän käy kolme kertaa viikossa dialyysihoidossa, sillä hoitamaton diabetes aiheutti munuaisten vajaatoiminnan.
– Amputaation aiheuttamien komplikaatioiden yhteydessä selvisi, että kärsin myös sydämen vajaatoiminnasta. Pakollinen makuulla olo, nesteen kerääntyminen elimistööni ja yli puolen vuoden ajan minulle tehdyt poikkeuksellisen suuret viikoittaiset nesteenpoistot kuormittivat elimistöäni ja varsinkin sydäntäni liikaa. Pumppausteho on laskenut 30 prosenttia.
Jari syö nyt sydänlääkkeitä. Jos sydänvaiva jää pysyväksi, hän saa heittää hyvästit toiveelle päästä takaisin elinsiirtojonoon.
– Ja silloin on kuoleman vuoro.
Ei mitään hävittävää
Hautakorvet tunnetaan myös vuosikymmenien taistelustaan vakuutusyhtiötä vastaan. Se huipentui viime syksynä nälkälakkoon. Vaikka lunta on tullut tupaan ja kielteisiä korvauuspäätöksiä joka taholta, Marketta, 53, ei anna periksi.
– Korkein oikeus päätti kesäkuussa, ettemme saa valituslupaa. Se oli viimeinen niitti Suomessa. Jatkamme silti tätä maailma vastaan me -vääntöämme, hän lupaa.
Marketta näyttää EIT:n lähettämää kirjettä, jossa on ohjeet kantelun tekemistä varten.
Marketan elämä muuttui, kun hänen autonsa perään ajettiin Tampereella kesken työmatkan 1993. Marketta sai kolarissa niskan retkahdus- ja aivovamman.
Aluksi Marketta sai korvauksia vahingosta, mutta vuonna 1995 peräänajajan liikennevakuutusyhtiö yllättäen katsoi, ettei vamma johdu enää kolarista. Se kertoi lopettavansa korvausten maksamisen.
Hautakorvet palkkasivat juristin, ja siitä alkoi sinnikäs sekä raivokas vastarinta byrokratian rattaissa. Se on kestänyt jo yli 27 vuotta. Pariskunta on menettänyt rahansa ja omaisuutensa, eikä korvauksia ole tullut.
– Otimme yhteyttä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) Strasbourgissa. Heiltä tuli jo kirje ja ohjeet valituksen tekemiseen. Koska olemme luvanneet toisillemme tehdä kaikkemme asiassa, viemme tämän loppuun asti. Kyllähän ihmiset lottoavatkin – eikä meillä ole enää mitään hävittävää.