Konginkankaan onnettomuudesta selvinnyt Saana: Heräsin ruumiiden keskeltä

Saana Kiviranta
Mainos
Mainos päättyy

Espoolainen Saana Kiviranta, 42, on yksi niistä onnekkaista, joka 18 vuotta sitten selviytyi hengissä Konginkankaan suuronnettomuudesta.

Täysperävaunullisen rekan ja linja-auton yhteentörmäyksessä menehtyi 23 ihmistä.

Oli varhainen aamuyö perjantaina 19. maaliskuuta 2004. Tuolloin 24-vuotias Saana matkusti työporukassa linja-autossa Rukalle laskettelemaan. Kello raksutti noin puolta kolmea aamulla.

– Muistan, että keli oli tosi huono. Päätin nukkua, vaikka minulla oli todella vahva tunne siitä, että ajamme kolarin, Saana kertoo.

Mainos
Mainos päättyy

”Minut leimattiin valehtelijaksi” Saana selvisi 23 uhria vaatineesta onnettomuudesta – mutta sitten alkoi seitsemän vuoden helvetillinen vakuutustaistelu

Seuraava muistikuva hänellä on sekasorron keskeltä:

– Heräsin tajuttomuudesta bussin lattialta. Joka puolella oli hajallaan tavaroita, bussin penkkejä ja ruumiita. Paikalla oli jo pelastushenkilökuntaa. Sain jotenkin kammettua itseäni hieman ylös. Luulin, että olemme meren jäällä, ja tuli paniikki päästä ulos bussista.

Saana pääsi liikkumaan jonkin verran, vaikka myöhemmin selvisi, että hänen kropassaan oli yli 20 murtumaa selkärankaa myöden ja toinen keuhko oli puhjennut.

– Ihmettelin, miksei oikea käteni liiku. En tajunnut siinä shokissa, että käsi oli ihan palasina. Olin yltä päältä veressä, ja naamani oli täynnä lasinsirpaleita. Sitten tajusin, että nyt on ajettu todella paha kolari.

Konginkankaan liikenneonnettomuudessa menehtyi 23 henkilöä. – Istuin pyörätuolissa hyvän työkaverini hautajaisissa ja itkin koko ajan.
Konginkankaan liikenneonnettomuudessa menehtyi 23 henkilöä. – Istuin pyörätuolissa hyvän työkaverini hautajaisissa ja itkin koko ajan.

Sairaalassa hätäkuvaukset paljastivat, että Saanan solis- ja lapaluu ja osa sormista olivat murtuneet. Katkenneet kylkiluut olivat myös puhkaisseet toisen keuhkon.

Mainos
Mainos päättyy

Selkärangasta oli murtunut kolme nikamaa, ja niitä tuettiin rautakehikolla. Saanaa lääkittiin morfiinilla ankarien kipujen vuoksi.

– Meille ei kerrottu aluksi menehtyneistä mitään. Muutaman päivän kuluttua minua katsomassa käynyt ystävä kertoi työkaverini kuolleen. Osallistuin muutaman viikon kuluttua hautajaisiin pyörätuolissa istuen, ja itkin taukoamatta.

Fyysisen kivun lisäksi Saana voi hyvin huonosti psyykkisesti. Myöhemmin magneettikuvauksissa neuropsykologisissa tutkimuksissa hänellä todettiin myös aivovamma.

– Päässä pyöri koko ajan ajatuksia, että miksi juuri hän menehtyi, miksi en minä.

– Kuntouduttuani jaloilleni onnettomuudesta aloin harrastaa agilitya koirani kanssa. Myös musiikki on auttanut terapeuttisesti, Saana kertoo.
– Kuntouduttuani jaloilleni onnettomuudesta aloin harrastaa agilitya koirani kanssa. Myös musiikki on auttanut terapeuttisesti, Saana kertoo.

Nykyään Saana toimii kokemusasiantuntijana ja opastaa tapaturmien uhreja. Hän myös luennoi terveydenhuolto- ja pelastusalan ammattilaisille kokemuksistaan sekä kirjoittaa kirjaa.

Saana toimii nykyisin kokemusvalmentajana tapaturmien uhreille ja pelastus- ja hoitoalan ammattilaisille. – Kirjoitan myös kirjaa selviytymisestäni.
Saana toimii nykyisin kokemusvalmentajana tapaturmien uhreille ja pelastus- ja hoitoalan ammattilaisille. – Kirjoitan myös kirjaa selviytymisestäni.
Mainos
Mainos päättyy

Tilaa Seiska tästä!
 
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti lomakkeella.

Mainos
Mainos päättyy
Ladataan
Konginkankaan onnettomuudesta selvinnyt Saana: Heräsin ruumiiden keskeltä