Kommentti: Ystäväni yllättyivät kiroilevan Robin Packalenin käytöksestä: onko tähtipoppari oikeasti tällainen? – ”Siis MITÄ?!?”
Onko miellyttäväksi herrasmieheksi mielletty Robin ollutkin koko ajan kiroileva kukkopoika, josta suuri yleisö ei vain tiennyt? kysyy erikoistoimittaja Eetu Ampuja.
Kävin hiljattain moikkaamassa vanhempiani. Klassisen lauantai-illan saunan jälkeen oli hyvä lösähtää sohvalle tapittamaan TV2:lta Elämäni biisiä. Suomen parhaimman tv-juontajan Katja Ståhlin luotsaama ohjelma on mainiota tv-viihdettä.
Robin Satulinnasta: ”Ajattelin koko paskan väärinpäin”:
Kyseisen jakson yhtenä vieraana nähtiin poptähti Robin Packalen. Hurmaava ja herrasmiesmäinen turkulaisartisti jakoi tyylilleen uskollisena hyväntuulisia kommentteja ja sai yleisön nauramaankin nokkelilla heitoillaan.
– Toi Robin vaikuttaa kyllä fiksulta kaverilta, äitinikin tuumasi kotisohvallaan.
On ainakin tähän asti vaikuttanut. Olin vain muutamaa päivää aiemmin haastatellut samaista Robinia, joka antoi silloin yllättävän erilaisen kuvan itsestään.
Yksi asia Vain elämää -kuvauksissa yllätti Robinin täysin: ”Olisi saatana pitänyt…”
Oi vittu jes, saatana!
Nelonen järjesti viime keskiviikkona Vain elämää -mediatilaisuuden. Tulevan kauden tähtiä pääsi haastattelemaan helsinkiläishotelli St. Georgen syövereissä. Siellä myös Robin Packalen istuskeli mukavalla nahkasohvalla vastaamassa kysymyksiin.
Allekirjoittaneella on tapana tallentaa päivänpolttavia tapahtumia Instagramin tarinoihin. Niin myös Robinista, jolla oli jälleen hauskasti kaksi erilaista kenkää jaloissaan. Muutenkin miekkonen edusti vimosen päälle tyylikkäänä.
Ellinooralta erikoinen paljastus Jouni Hynysestä: ”Niin hän sanoi”
Mutta tyyliin ei oikein sopinut Robinin toistuva kiroilu. Yllätyin siitä, kuinka sympaattisen turkulaispopparin ulosanti oli kuin paatuneella merimiehellä.
– Oi vittu jes! Satulinna, saatanan hyvä meininki, Robin hihkaisi juttutuokiomme alkajaisiksi ja aloitimme sitten varsinaisen haastattelun. Se sisälsi hänen osaltaan sellaisiakin sanavalintoja kuten ”paska”, ”helvetti” ja ”saatana”.
Somessakin ihmeteltiin
Erinomaisesti järjestetyn mediatilaisuuden jälkeen kurkkasin puhelintani. Olin saanut julkaisemaani Robin-tarinaan ihastelevia yksityiskommentteja. Vastasin yksityisesti peukuttamalla ja kirjoitin kylkeen: ”Jep, symppis kundi mutta kiroilu yllätti.”
Seurasi hämmästyneitä vastauksia.
– Siis MITÄ? Yhhh.
– Eikä! Et oo tosissas.
– Okei nyt laski pisteet. Ei Robin oo oikeesti tommonen!
Ja niin edelleen. Ainakin omassa somekuplassani artisti on selvästi mielletty miellyttäväksi ja suustaan siivoksi esikuvaksi.
Tällaiset olivat Robin Packalenin syntymäpäivät – hämmentävä video
Kukaan ei pahoittanut mieltään
Nyt on syytä tehdä selväksi, etten ole mikään käytösvirheitä syynäävä setämies enkä varsinkaan automaattiloukkaantuja. Kukaan ole pahoittanut mieltään Robinin kiroilusta. Kyllä aikuinen mies saa sylkeä suustaan ärräpäitä, jos niin tahtoo.
Jäin silti miettimään asiaa, koska Robinin kielenkäyttö oli yllättävää. Myös somekavereideni reaktiot olivat samansuuntaisia – että ohhoh, kappas vaan.
Varsinkin sometuttavani heitto "Ei Robin oo oikeesti tommonen" herätti ajatuksia. Jokainen saa olla sellainen kuin on, mutta jos kyse onkin jostain päälle liimatusta uudesta rajumpi Robin -imagosta, niin se on vaan surullista.
Jouni Hynynen keplotteli Mari Perankosken Satulinnaan: Romantiikka väreili ilmassa!
Eikö musa enää riitä?
Tätä teoriaa tukivat osaltaan Robinin omat kommentit, kun haastattelin häntä. Laulukielen englanniksi vaihtanut ja kansainvälisen uransa kanssa kompuroinut artisti oli sitä mieltä, ettei pelkkä hyvä musa enää nykypäivänä riitä läpilyömiseen.
– Hyvä biisi ei riitä. Nykyään sen pitää olla jotain ihan erilaista ja uutta. Jotain tosi uniikkia, jota kukaan ei ole koskaan ennen kuullut – ei Suomessa eikä maailmalla. Sitä keihäänkärkeä tässä etsitään edelleen, Robin tunnusti.
Hän myös kertoi, että työn alla olevaa toista kansainvälistä albumia on purkitettu ja hinkattu vähän joka puolella maailmaa aina Yhdysvaltoja myöten.
Ei mitään sirkustemppuja
Robin vaikutti mietteliäältä, kun rohkenin olla popparin kanssa eri mieltä.
Oma mielipiteeni oli ja on, että musiikki kyllä menestyy, jos se on vain kyllin laadukasta. Yksittäinen kappale voi lyödä läpi, jos melodia on tarpeeksi tarttuva. Parhaassa tapauksessa sanoituksetkin voivat antaa tulitukea.
Ei siihen sen kummempia sirkustemppuja tarvita. Ei tarvitse olla ihan vitun fresh, flexata kalliilla ökykoruilla tai äänittää saatanan hienossa luksusstudiossa jossain Singaporessa. Vihreä bolerokaan ei ole kaikkien juttu, vai vittu häh?
Hynysen tilitys Vain elämää -sarjasta: Rahasta pääsimme sopuun, kuvauksista en muista mitään
Onhan varmasti oma itsensä?
Loppupäätelmä: Olisiko siis sittenkin niin, että Robinille riittäisi olla ihan vain Robin Packalen? Toki mies saa flexata ja kiroilla jos niin haluaa – jos hän siis on oikeasti sellainen. Paino sanalla jos.
Jotenkin vain tuntuu, etteivät kuulijat odota häneltä moista menoa. Tai ehkä Robin onkin aina ollut kovasti kiroileva kukkopoika, emmekä vain tienneet siitä tähän asti?
Mene ja tiedä. Kunhan vain olisi oma itsensä.
Eetu Ampuja, erikoistoimittaja