Kirja: Erikoisjoukkojen Janne Lehtosen traumaattinen kokemus vaikuttaa elämään yhä
Erikoisjoukot-kouluttajan kirjassa on paljastuksia hänen elämänsä varrelta.
Erikoisjoukoista tuttu Janne Lehtonen julkaisee keskiviikkona (28.5.) kirjan Erikoisjoukoissa (WSOY). Kirjan on kirjoittanut Kati Pukki, ja siinä Janne kertoo avoimesti elämästään myös ennen armeija-aikoja.
Janne kasvoi Itä-Vantaalla. 80-luvun loppupuolella ja 90-luvulla Janne kuvailee alueen olleen rajua ja kotipitäjää Hakunilaa kutsuttiin tuohon aikaan Mogadishuksi.
Rötökset tutuiksi
Kun koulunkäynti ei niinkään kiinnostanut, keskittyi Janne isoveljensä Jonin perässä kulkemiseen jännityksen toivossa. Tie vei nopeasti pieniin rötöksiin.
– Jännityksen hakeminen alkoi pienistä jutuista ja hauskoista kepposista, kuten koiranpaskan sujauttamisesta jonkun kusipäisen naapurin postiluukusta tai katulamppujen pimeäksi potkimisesta, hän muistelee.
Pian sekään ei kuitenkaan riittänyt, vaan pian Joni – ja tämän perässä isoveljeään ihaillut Janne – päätyi tappeluihin. Janne kertoo elämän vieneen hänet jopa rikoksiin, kun kaveriporukka varasti kaupasta milloin mitäkin alkoholijuomista ja tupakasta välipaloihin.
Niin ikään autovarkaudet tulivat Jannelle tutuiksi.
Lapsuuden järkytys
Jo lapsena sotaleikit olivat rajuja pienistä pitäen, mutta kadut tarjosivat myös kokemuksia, jotka eivät sopineet lapsille alkuunkaan.
Janne kertoo olleensa toisella luokalla, kun sai kavereidensa kanssa kuulla henkilön hypänneen asunnon ikkunasta lähistöllä.
– Juoksimme tietenkin heti katsomaan, mitä oli tapahtunut, ja ehdimme laumamme kanssa paikalle ennen ambulanssia ja paloautoa, Janne kertoo.
Lapsia odottanut näky ei ollut kaunis. Mies oli Jannen mukaan hypännyt selvästi korkealta, sillä hänen päänsä oli haljennut. Lapset kuitenkin ihmettelivät yhtenä rykelmänä ruumista.
– Tökimme kepeillä asfaltille valuneita aivoja, kunnes muutaman minuutin päästä paikalle saapui ensin ambulanssi ja pian sen jälkeen paloauto, hän kertoo.
Teki vaikutuksen
Sen sijaan, että Janne kertoisi näyn jättämistä muistoista, nostaa hän esiin jo tuolloin kokeneensa vaikutuksen. Tätä nykyä palomies-ensihoitajana toimiva Janne sai tuolloin ensikosketuksensa palomiehen työhön.
– Muistan yhä, kuinka ystävällisesti ja rauhallisesti palomiehet ohjasivat meidät pois tilanteesta ja juttelivat kanssamme siitä, mitä olimme nähneet, Janne kertoo.
– Jonkinlainen arvostus ja kunnioitus palomiehiä sekä heidän työtään kohtaan syntyi jo silloin.
