Kalle Keskinen kävi vuosia terapiassa: ”En halua käyttää kavereita oksennuskulhoina”
Terapia kesti kahdeksan vuotta.
Kalle Keskiselle, 43, yrittäjyyden paineet ovat tuttuja. Hän perusti toiminimen jo 17-vuotiaana ja on edennyt yhdeksi Suomen johtavista tapahtumajärjestäjistä. Fyysisesti ja henkisesti raskas työ pitää otteessaan, ja se sopii vain harvoille.
– Olen koukussa töiden tuomaan paineeseen. Kesän ja festivaalikauden jälkeen jää tietynlainen tyhjyys, Kalle sanoo.
Lue lisää: Kalle Keskinen: ”Olen koukussa töiden tuomaan paineeseen”
Säästän ystäviäni itseltäni
Kymmenen vuotta sitten stressi oli huipussaan, ja Kalle hakeutui terapiaan.
– En halua käyttää kavereita oksennuskulhoina ja kaataa heidän päälleen asioitani, Kalle perustelee.
Terapia kesti kahdeksan vuotta. Pitkän hoitosuhteen viimeiseksi sovittu tapaaminen osoittautui ahdistavaksi.
– Terapeutti haastoi minua koko käynnin ajan. Kun kysyin, mitä ihmettä hän oikein kiukuttelee, hän vastasi työnsä olevan tehty. En tarvitse häntä enää.
Sain suruviestin
Kalle varasi kuitenkin terapeutilleen vielä yhden keskusteluajan. Matkalla häntä vaivasi omituinen tunne, eikä terapeutti vastannut hänen viesteihinsä.
– Aavistin jotain, ja vain puoli tuntia ennen sovittua aikaa sain viestin terapeutin mieheltä. Terapeuttini oli kuollut.
Vielä kolme vuotta terapiasuhteen jälkeenkin Kalle välillä toivoo, että terapeutti olisi yhä hänen tukenaan. Uutta ammattilaista hän ei kuitenkaan ole etsinyt. Viimeisellä käynnillä lausutut sanat ovat painuneet Kallen mieleen.
– Tuntuu hurjalta, että hän kertoi työnsä olevan tehty, ja sitten hän kuoli.