Julkkislääkäri Pippa Laukka, 51, on nuoresta tytöstä lähtien nähnyt itsensä äitinä, eikä ole monen muun tavoin koskaan pohtinut, haluaako lapsia vai ei. Nyt hänellä on tyttäret Iina, 22, Tuuli, 17, ja Aava, 14.

– Esikoisen syntymä oli hämmentävää. Olin itse 28, eikä minulla ollut nuorempia sisaruksia, joita olisin hoitanut. Pienen lapsen tarpeet lävähtivät kerralla silmille.

Pippa naurahtaa kuvitelleensa, että synnytyksen jälkeen sairaalassa saa levätä ja kuitata univelat.

– Ei se mennytkään niin. Hoitaja toi vauvan minulle yöllä muutaman tunnin välein, ja siinä menivät suunnitelmani uusiksi. Siitä alkaen lasteni tarpeet ovat menneet omieni edelle.

Lue myös: Tv-lääkäri Pippa Laukka poseeraa yllättäen alasti HS:ssä - paljastaa totuuden vartalostaan ja ulkonäöstään: "Moni epäilee, etteivät ne ole aidot"

Oli pakko antaa pärjätä

Pippa sanoo päässeensä äitinä helpolla. Tytöt ovat aina pärjänneet, eikä pahoja tilanteita ole tullut vastaan. Lasten kasvaessa ja elinpiirin laajetessa on pelko lasten puolesta kuitenkin kasvanut.

– Esikoiseni Iinan ollessa vaihto-oppilaana Australiassa ja Uudessa-Seelannissa tajusin, että jos nyt tapahtuisi jotain, en voisi tehdä mitään täältä maapallon toiselta puolelta. Se jotenkin helpotti pelkoja, oli pakko antaa heidän pärjätä omillaan.

Helposta äitiydestä huolimatta Pipan mieleen on välillä hiipinyt pettymys omaan toimintaan. Äitiyttään hän joutuu puntaroimaan yhä päivittäin.

– Jos joku sanoo, ettei ole koskaan pettynyt itseensä äitinä, niin ei ole rehellinen. On ihanaa saada olla sellainen äiti kuin on, kaikkine puutteineen ja vahvuuksineen.

Keskenään eri luonteisia lapsiaan Pippa on kohdellut kutakin vähän eri tavalla.

–  Joskus olenkin tuntenut syyllisyyttä siitä, että olenko ollut heille tasapuolinen.

Lue myös: Pippa Laukalta tunteikas päivitys julki - avautuu tärkeästä aiheesta: "Mietin pitkään, julkaisenko tätä kuvaa"

Työn tärkeys mietityttää

Oma ura on aina ollut tärkeä asia sekä Pipalle että hänen miehelleen Markulle. Myös tämä on nostattanut välillä syyllisyyttä.

– Naisena olen miettinyt, onko työ oikeasti niin tärkeää. Syyllisyys liittyy lähinnä siihen, että lapset ovat pieniä vain lyhyen hetken. Sanotaan, ettei äitiä voi korvata kukaan eikä lapsesta saisi olla erossa ensimmäisen vuoden aikana. Aiheutanko lapsilleni jotain peruuttamatonta, kun käyn töissä?

– Onneksi meillä oli mahdollisuus ottaa lastenhoitaja. Tytöt menivät päiväkotiin vasta, kun kaipasivat jo ikäistään seuraa. Syyllisyyden tunne olisi ollut muuten liian kova.