Helsingin Kaivopuistossa aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja mittari näyttää 17:ää pakkasastetta. Mereltä käyvä viima on kova, mikä saa pakkasen tuntumaan entistä purevammalta. Hyytävästä kylmyydestä huolimatta julkkisjuristi, varatuomari Heikki Lampela, 59, on tänäkin laittanut aamuna sukset jalkaansa.
– Käyn lähes päivittäin hiihtämässä täällä Kaivopuistossa. Tuntuu absurdilta tulla rapusta ulos, laittaa sukset jalkaan ja siitä vain lähte hiihtämään, ja silti olla keskellä Helsinkiä. On viehättävää, että voi tehdä niin.
Kun Heikki lähtee ladulle, ei hän lähde tekemään urheilusuoritusta. Hänelle hiihtäminen on aivan jotain muuta.
– Harrastan elämyshiihtämistä. Se on ennen kaikkea valossa olemista, se nostaa samalla ihmisen omaa sisäistä valoa, hän filosofoi.
Heikin mukaan hiihtäessä saavuttaa meditatiivisen luontoyhteyden. Mieli muuttuu herkemmäksi ja aistikkaammaksi.
– Kun ihminen liikkuu luonnossa, sisäinen valo saa happea ja elinvoimaa kaikesta puhtaudesta ja kauneudesta.
Parasta hiihtämisessä juristin mukaan onkin, kun voi vain edetä hiljakseen ja kiireettä. Kymmenen kilometrin täysillä hiihdetyt hikilenkit ovat hänelle kauhistus. On tärkeää, että pysähtyy välillä aistimaan luontoa, lunta ja aurinkoa.
– Voi katsella luonnon henkeviä taideteoksia. Kaikkialla on jäätyneitä puunoksia, kristallisia lumihiutaleita tai jäällä leijuvia lumihiutaleita, jotka kimaltelevat kuin timantit, lakimies runoilee.
– Hiihtämisestä tulevia fiiliksiä ei voi verrata esimerkiksi kävelyyn, sillä ladulla tulee tunne, että poistuu tästä ajasta ja menee menneeseen aikaan. Aikaan, jolloin ei ollut autoja vaan sukset olivat ainoa kulkuväline.