Jättipalkkaa Japanissa! Juhani Tamminen antoi joukkuetoverilleen hyytävän neuvon: ”Jos hukkaat nämä perävalot, et ikinä löydä perille”

Jos lätkälegenda Juhani Tammiselta, 72, kysyy tämän lempipaikkaa koko maailmassa, vastaus on ilmiselvä: sehän on tietysti Suomen Turku ja tarkemmin oma koti Hirvensalon maailmanluokan maisemissa.
Oheisella videolla Tami muistelee kovia pelivuosiaan WHA-liigassa:
Mikäli kaiken nähneeltä kiekkomieheltä utelee tämän lempilomakohdetta, arvio napsahtaa jälleen kuin apteekin hyllyltä: Karuizawan kaupunki Japanissa.
– Jos yksi pitää valita, niin sitten se. Karuizawa on aivan helvetin hieno paikka. Meillä oli siellä aikoinaan Kokudo Keikakun harjoituskeskus eikä sinne tykittänyt luotijunalla kuin kaksi tuntia Tokiosta, Tami tietää.

Juhani ”Tami” Tamminen edusti kiekkoseura Kokudo Keikakua kahteen otteeseen, ensin pelaajana kauden 1979–1980 ja pelaajavalmentajana kaudet 1982–1984. Karuizawan harjoitusmaisemat eivät suinkaan olleet syy tuplakeikkaan nousevan auringon maassa.
– Japanin-vuodet olivat taloudellisesti urani ehdottomasti kovimmat diilini, Tami kehaisee.
– Allekirjoittaneelle maksettiin ensimmäisellä Kokudon kaudella 80 000 silloista dollaria ja seuraavalla 100 000 dollaria – siis nettona. Siihen aikaan änärissä maksettiin pelaajille ehkä 50 donaa. Repikää siitä.

Jättiliksasta ja maisemista nauttineella Tamilla oli Japanissa myös suomalaisia pelikavereita. Sikäläisessä kiekkoliigassa oli kahden ulkomaalaisen kiintiö – ja koska Tami oli tietysti koskematon, sinivalkoiset veljet vaihtuivat rinnalla.
– Ensin pelasin Japanissa Seppo Revon kanssa ja sitten Seppo Suoraniemen kanssa. Viimeksi mainittu oli hyökkäävä pakki, jonka kanssa lähdimme kerran Karuizawaan perheinemme, Tami aloittaa kertomuksensa.
Oheisella videolla Tamin 70-vuotishaastattelu vuodelta 2020:
– Se reissu on jäänyt mieleen, koska Seppo ajoi koko saatanan matkan ihan puskureissa kiinni. Se johtui siitä, kun varoitin häntä, että jos hukkaat nämä perävalot, niin et ikinä löydä perille. Kaikki ne Japanin-kyltithän ovat sitä hieroglyfiä.

– Itselleni ajelu oli helppoa, koska tunsin reitin ja ajelin Nissan Laurelilla, joka oli silloinen lippulaivamalli. Suoraniemi seurasi perässä jollakin väsyneellä Hondalla, Tami muistaa.
Kausia tuli ja meni ja pelivuodet seurasivat toisiaan, mutta Juhanin sydämestä jäi ikuisesti pieni pala Karuizawan kuvankauneuteen. Naganon prefektuurissa sijaitseva kaupunki on vielä tänäkin päivänä suosittu turisti- ja matkakohde.

– Siellä on myös maailmanluokan lomapaikka, jossa pääsisi pelaamaan täydet 18 reikää golfia. Olin jo silloin intohimoinen golffari eikä niihin maisemiin kyllästynyt koskaan.
– Mutta Karuizawaan pääseminen olikin toinen juttu. Jollei mennyt junalla, niin pakko oli ajaa kaverin puskurissa kiinni. Jos tuli jotkut liikennevalot niin painettiin punaisia päin vaan.