Jan-Eric, 73, ajelee Hangossa omalla höyryveturilla
- Tämä on minun keinoni leikkiä aikuisenakin, tokaisee Jan-Eric Nyström, 73, ja sytyttelee pienoishöyryveturinsa kaasusäiliöön käynnistysliekkiä.
Kesäisin Hangossa sijaitsevalla viihtyisällä pientaloalueella saattaa yllättyä kuullessaan vanhan ajan höyryveturin pillin vihellyksen.
Moni onkin hieraissut silmiään ajellessaan Jan-Eric Nyströmin kesäasunnon ohitse. Poutaisena päivänä eläkkeellä oleva animaattori puksuttelee mielellään itserakentamallaan puutarhajunalla pihamaallaan kurvittelevalla pienoisrautatiellä.
– Vierailin 1993 Amerikassa kollegani, Walt Disneyn animaattorin Ollie Johnstonin kotona ja pääsin ajamaan hänen puutarhajunaansa. Se oli rakkautta ensi kokemuksella! Jan-Eric hymähtää.
Ruuvimeisseli rakkain leikkikalu
Pienoisjunista ja niiden rakentelusta Jan-Eric on ollut kiinnostunut jo pikkunassikasta lähtien.
Häntä kiehtoivat kaikenlaiset koneet, härvelit ja niiden liikkuvat osat.
– Rakkain leikkikaluni oli ruuvimeisseli ja niiden ohessa vanhat radiot ja herätyskello. Niitä purkaessa ja taas kokoon laittaessa opin mekaniikan perusteita.
Ensimmäisen leikkiveturinsa Jan-Eric sai viisivuotiaana. Täytettyään kymmenen hän rakensi jo oman pienoisratansa kiertämään huoneensa ympäri.
Vuonna 1985 hän rakensi kotiinsa sohvapöydän uumeniin tuolloin tiettävästi maailman pienimmän pienoisrautatien.
– Rakensin junan mittakaavaan 1/220, eli veturi on viisi senttiä pitkä ja raideleveys ainoastaan kuusi ja puoli milliä, Jan-Eric selventää.
742 päivän rakennusurakka
Ensikosketus päältä ajettaviin puutarhajuniin aikuisiässä oli kuitenkin niin voimakas kokemus, että se ei jättänyt Jan-Ericiä rauhaan.
Ensimmäisen veturinsa hän rakensi 2000-luvun alussa kellariverstaallaan Helsingissä. Tarkkojen alkuperäispiirrustusten avulla hän työsti puutarhaveturinsa mittakaavaan 1:8, eli kahdeksan kertaa oikeaa esikuvaansa pienemmän.
– Tein töitä 742 päivää. Työkaluja piti olla melkoinen reservi sorvista ja hitsauslaitteista lähtien.
Höyry sähköä mieluisampi
Innostuksen yhä kasvaessa Jan-Eric hankki rautatankoja, joista syntyi hitsaamalla kesäasunnon pihalle ikioma noin sadan metrin mittainen puutarhajunarata. Seuraavaksi rakentui veturin jatkeeksi junanvaunuja. Niiden julkisivun voi nostaa pois, jolloin alta paljastuu vaunun mittainen penkki matkustajille.
Tähän päivään mennessä Jan-Eric on rakentanut jo usean höyryveturin perässä vedettävine junavaunuineen. Yksi vetureista kulkee sähköllä. Hänelle rakkaimpia ovat kuitenkin höyryveturit.
– Kun istuu veturin kyydissä kädet höyrysäätimillä, veturi puksuttaa eteenpäin ja päästelee höyryä piipustaan, eihän sitä tunnelmaa voita mikään. Jotkut ajelevat moottoripyörillä, minä pienoisvetureilla.
”Aikuistakin saa lapsettaa”
Kesäisin Jan-Eric on puksutellut puutarhajunallaan myös Hyvinkään Rautatiemuseon yleisötapahtumassa. Puuskuttavan pienoishöyryveturin vetämiin vaunuihin on aina ollut tungosta jonoksi asti.
– Kyytiin haluavat lapset ja aikuiset. Se tekee aikuisillekin hyvää, että välillä vähän lapsettaa. Minun mottoni on, että vanheneminen on pakollista, varttuminen ei.
Aikoinaan Jan-Eric kuljetti puutarhajunallaan omia lapsia kesäasunnollaan.
– Nykyisin tien vierelle saattaa pysähtyä ohi kulkevia lapsia tai perheitä uteliaana katselemaan touhujani. Kyytiin on aina päässyt, kun on rohkeasti kysytty!
Jan-Eric muistaa hauskan tapauksen muutaman suven takaa, kun pihalle pölähti yli-innokas japanilainen turisti kameroineen.
– Hän pyysi että voiko ottaa junastani kuvan. Vei hänet lisäksi ajelulle ja sitten ei kiitoksista meinannut millään tulla loppua.
Junat testamentattu Rautatiemuseolle
Syksyn tullen Jan-Ericin pienoisjunat ja vaunut viedään talviteloille Helsingissä sijaitsevaan säilytyspaikkaan. Jan-Eric toteaa aikovansa rakentaa ja harrastaa pienoisjunia ja -rautateitä niin kauan, kuin terveys ja into vain antavat myöten.
– Jos pienenä poikana alkanut rakkaus tähän harrastukseen on kantanut näinkin pitkälle, niin enpä usko sen ihan lähiaikoina lopahtavan, hän hymähtää.
Jan-Eric paljastaa, että hän on jo aloittanut seuraavan projektinsa.
– Tarkoitus olisi rakentaa pienoishöyrytraktori, eli siinä ei tarvita raiteita. Se on vasta hyvin alussa.
Jan-Eric on listannut pienoisjunakokoelmansa mukaan myös testamenttiinsa.
– Toivon, että ne päätyvät viimeisen tahtoni mukaisesti aikanaan Suomen Rautatiemuseoon Hyvinkäälle.
Haastattelun lopuksi Jan-Eric vie reportterin puutarhajunallaan ajelulle. Pakko myöntää: olo on kuin pikkupojalla karamellikaupassa!
Tositarinoita lukijoilta - tienaa rahaa!
Onko kohdallesi osunut omituinen, kummallinen, järisyttävä, hullunkurinen tai jopa lähes uskomaton tapahtuma.
Kiemurteliko kyy kotiisi? Haukkasiko hauki varpaasta? Kurkkiko karhu kuusen takaa? Vai tapasitko sattumoisin vanhan mielitiettysi vuosikymmenten takaa ja välillänne roihahti lempi uudelleen?
Onko lapsesi kertonut jotain hullunkurista sukulaisten kuullen tai julkisella paikalla niin, että olet saanut nolostella korvat punaisena?
Kerro tarinasi meille ja lukijoille! Liitä mukaan myös mahdolliset kuvat ja ja/tai video.
Julkaistuista tositarinoista maksamme 50 euron korvauksen.