Huikea tarina! Heikki Kinnunen oli huuli pyöreänä, kun Vesku Loiri vei naisiin: ”Jumalauta…”

Koko kansan rakastamat näyttelijäkonkarit Anja Pohjola, 93, ja Heikki Kinnunen, 78, saivat viime viikolla komeat kunnianosoitukset. Kummankin käden- ja jalanjäljet ikuistettiin omiin kunnialaattoihinsa Hyvinkään Tähtiraitille juhlallisin menoin.

Red Carpet -elokuvafestivaalin yhteydessä järjestettyä seremoniaa kerääntyi katsomaan runsaasti kansalaisia. Heikki murjaisikin, kuinka ihmeellistä oli, että Hyvinkäällä on niin paljon väkeä.

Anja puolestaan arveli, että hänelle kerta oli ensimmäinen punaisella matolla. Melko hämmästyttävä fakta näyttelijältä, jonka ura kesti käsittämättömät 77 vuotta!

– Näyttelijäntyö oli aina unelmani. Toinen vaihtoehto oli slummisisar eli köyhien hoitaja. Se oli yleinen työ 1930-luvulla, loimaalaislähtöinen Anja muistelee Seiskalle.

Jöröstä kansansuosikiksi

Myös Heikille uravalinta oli selvää pässinlihaa. Pohjoispohjanmaalainen pikkupoika muutti myöhemmin Mikkeliin ja oli vasta 9-vuotias tehdessään ensiesiintymisensä näyttämöllä. Hän näytteli Jöröä satunäytelmässä Lumikki ja 7 kääpiötä.

Siitä osakiitos kuuluu Heikin siskolle, joka vinkkasi veljeään tulevasta näytelmästä. Isosiskon mielestä pikkuveli sopisi kääpiöksi, koska oli niin lyhyt.

– Innostuin produktiosta niin, että aloin välittömästi kammata hiuksiani. Olin lähdössä heti teatteriin, mutta sitten sisko huomautti, että teatterille mentäisiin vasta seuraavana päivänä, Heikki naurahtaa Seiskalle.

Teatterikärpänen puraisi

Loppu on niin sanotusti historiaa. Heikki sai Jörön roolin ja jäi senkin jälkeen Mikkelin teatteriin useisiin lapsirooleihin. Legenda muistaa erityisesti teatterin tuoksun, joka oli pikkupojasta suorastaan maagisen hyvä.

– Kun teatterikärpänen puraisi, se vei mennessään. Teatterissa oli kivaa, ja aikuiset näyttelijät olivat mukavia. Äiti oli aina sitä mieltä, että olisi hienoa, jos sukuun tulisi taiteilijoita, Heikki muistelee.

– Isä työskenteli ratamestarina eikä tykännyt, kun ilmoitin hänelle 11-vuotiaana ryhtyväni näyttelijäksi. Hän sanoi, ettei missään nimessä. Mutta otin aikani. Ei siinä montaa vuotta mennytkään, kun isä oli samaa mieltä.

Uskomattomia kaunottaria Mustangin etupenkillä! Lappiin ajellut Spede Pasanen tyrmistytti torniolaiset – kurvasi kaupunginhotellin eteen ja teki tempun, joka ei unohdu: ”Se oli loistava esimerkki!”

Tutustui Vesku Loiriin

Mikkelistä matka jatkui Helsinkiin ja Teatterikouluun, joka sijaitsi 1960-luvulla Kansallisteatterin yläkerrassa. Heikki sai samaisesta teatterista myös töitä vain kahden vuoden opiskeluiden jälkeen.

Nuori mikkeliläinen oli myös mukana vuosikymmenen teatteritapauksessa. Toinen Mikkelin mies, Kalle Holmberg, ohjasi legendaarisen Lapualaisoopperan. Vuonna 1966 ensi-iltansa saanut esitys oli jymymenestys ja siitä kohistiin laajalti.

Lapualaisoopperassa tulkitsi myös muuan Vesa-Matti Loiri. Haagalainen Vesku oli vuoden maalaispoika Heikkiä vanhempi, mutta kaksikko tuli heti hyvin juttuun. Heikki hymähtääkin, kuinka ”hesalainen” Vesku opetti hänet pääkaupungin tavoille.

Vesku vei naisiin

Herra Kinnunen kertoo Seiskalle hersyvän tarinan Helsingin yöstä. Ravintoloiden ikäraja oli tuolloin 21 vuotta, mutta Loiri oli jo tunnettu kasvo, joka tunsi ennen kaikkea portsareita. Siten kapakoiden ovet avautuivat myös seuramies Heikille.

– Kerran Vesku opetti, miten mennään Hesoissa naisiin. Hän sanoi tietävänsä paikat ja halusi näyttää, miten homma käy. Piti olla varma nakki. Jumalauta me pyörittiin ympäri Helsinkiä, Heikki alustaa huvittuneena.

Lopputulos oli kuulemma se, että nuoret näyttelijälupaukset kävelivät kahdestaan vielä neljältä aamuyöllä pitkin pääkaupungin katuja.

– Vastaan tuli vanhoja Stockmannin siivoojia, jotka olivat menossa töihin. Yritimme vielä heitäkin, mutta eivät hekään lähteneet meidän matkaan. Jostain käsittämättömästä syystä!