Helena Koivulta herkkä ulostulo tärkeänä päivänä: "Ja mitä tapahtuu, kun..."
Päivä on merkityksellinen enemmän tai vähemmän kaikille vanhemmille – niin myös Helena Koivulle.
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää vietetään 20. marraskuuta.
Päivän tarkoituksena on herättää keskustelua lapsen oikeuksien toteutumisesta ja niiden edistämisestä, kertoo Unicef.
Päivämäärä tulee siitä, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus hyväksyttiin 20.11.1989.
Unicef kertoo myös, että nykyään lapsen oikeuksia juhlitaan koko viikon ajan.
"Ja mitä tapahtuu, kun..."
Päivä on merkityksellinen enemmän tai vähemmän kaikille vanhemmille – niin myös Helena Koivulle.
Helena on jakanut ajatuksiaan Instagramin stooreissa.
– Päivä, joka tuntuu tänä vuonna erilaiselta.
– Syvemmältä. Raskaammalta. Totuudellisemmalta.
Helena kertoo, kuinka joskus näkee liiankin läheltä, mitä tapahtuu, kun lasten oikeudet jäävät vain sanoiksi.
– Ja mitä tapahtuu, kun niiden pitäisi toteutua, mutta ne eivät toteudu, Helena kirjoittaa.
"Eivät ole etuoikeuksia – ne ovat perusoikeuksia"
Helena jakaa tasavallan presidentti Alexander Stubbin hengessä kolme pointtia asiaan liittyen.
– Lastensuojelu ei saa koskaan muuttua järjestelmäksi, joka satuttaa enemmän kuin suojelee.
Toinen pointti on, etteivät lasten oikeudet saa olla valinnaisia.
– Turva, kuuleminen ja puolueettomuus eivät ole etuoikeuksia – ne ovat perusoikeuksia, Helena summaa.
"Eivät saa olla vain..."
Helena on jo aiemmin tuonut ulostuloillaan mieleen poliitikon – niin nytkin.
– Lasten oikeudet eivät saa olla vain juhlapäivän iskulause.
– Niiden pitää olla tekoja. Joka päivä. Aina.
Helena ei ota kantaa, tarkoittaako hän omaa tilannettaan vai puhuuko yleismaailmallisesti, mutta eittämättä hänen oma tilanteensa ei voi olla vaikuttamatta ajatuksiin.
Yhtä kaikki hän toteaa, ettei rankaisu, pelottelu tai erilleen repiminen ole oikeita keinoja, jos ja kun perhe käy läpi raskaita tilanteita.
Tiukka linjaus
Helenan lääkkeet asiaan ovat kuuleminen, puolueeton selvitys, turvallisen vanhemman tukeminen ja yhteistyön rakentaminen.
Lisäksi hän mainitsee turvan vahvistamisen, oikeat työkalut ja tuen sekä sen, että ”vain äärimmäisissä tilanteissa lapsi voidaan erottaa vanhemmasta”.
– Ei koskaan ”varmuuden vuoksi”.
– Ei silloin, kun vanhempi on oikeasti se, joka pitää lapsesta kiinni, Helena linjaa.