Harvinainen elinsiirtoleikkaus pelasti Mikon – menetti näkökyvyn, haiman, munuaiset ja jalan
Kulttuurityömyyrä Mikko Vento on kotipaikkakuntalaisilleen lappeenrantalaisille tuttu. Hän starttasi 2017 muutaman muun aktiivin kanssa kaupunkiin kulttuuritila Nuijamiehen.
Paikasta sukeutui heti sen avauduttua 2018 suosittu kokoontumispaikka kulttuurinnälkäisille.
– Meillä on elokuvia, ykkösbändien keikkoja, näytelmiä, firmatilaisuuksia... Nuijamiehen vetäjä Mikko luettelee.
Paljon aikaan saavan puuhamiehen henkilökohtainen elämä on kuitenkin ollut taistelua vakavaa sairautta vastaan.
– Yhdessä elämän vaiheessa oli pakko puntaroida myös kuolemaa, Mikko toteaa.
Kotkassa syntyneellä Mikolla todettiin seitsemänvuotiaana ykköstyypin diabetes.
– Olin todella aktiivinen kilpaurheilija, pelasin tennistä ja salibandya, joten sairaus pysyi aisoissa. Jouduin kuitenkin jo silloin piikittämään insuliinia.
Murrosikäisenä Mikko alkoi kapinoida sairauttaan vastaan.
– Muutamaan vuoteen en välittänyt diabeteksen hoidosta. Jätin verensokerin mittaamatta ja pistin millaisia insuliinimääriä sattui.
Hoidon osittainenkin laiminlyönti antoi heti isolla rukkasella takaisin.
– Menin pari vuosien varrella pari kertaa insuliinishokkiin. Erään kerran olin muutaman päivän teho-osastolla koomassa.
Kolmekymppistensä lähestyessä Mikko joutui luopumaan urheilu-urastaan, kun näkö alkoi sumentua vauhdilla.
– Molempiin silmiin kehittyi silmänpohjan rappeuma. Niihin tehtiin leikkaukset, joilla saatiin vähän pelastettua näkökenttää. Minulle jäi kuitenkin 90-prosenttinen näkövamma.
Sitten iski ankara päivittäinen väsymys.
– Saatoin nukkua 16 tuntia päivässä.
Lääkärissä huomattiin Mikon munuaisten ja haiman olevan jo taipaleensa loppusuoralla. Hän aloitti päivittäisen dialyysihoidon kotonaan. Samoihin aikoihin Mikolle kerrottiin melko harvinaisesta elinsiirtoleikkauksesta, jossa potilaalle siirretään samalla kertaa sekä munuainen että haima. Niitä on tehty Suomessa vain puolensataa vuoden 2010 jälkeen.
– Leikkaus on sen verran vaikea ja iso, että jouduin käymään läheisteni kanssa keskustelun, että entäpä jos kaikki ei menekään hyvin. Silloin jouduin pohtimaan kuolemaa.
Tammikuussa 2016 Mikko pääsi elinsiirtolistalle. Maaliskuisena lauantaina tuli puhelu Helsingistä. Oli aika lähteä elinsiirtoleikkaukseen. Seitsemäntuntinen operaatio onnistui erinomaisesti.
– Olin elänyt tuolloin 30 vuotta diabeteksen kanssa, ja leikkauksen jälkeen sainkin elää normaalisti ilman sairautta. Se oli elämäni suurin muutos.
Kohtalolla oli kuitenkin vielä tiedossa Mikolle ikävyyksiä.
Neljä vuotta sitten Mikko suunnitteli asunnon ostoa ja päätti käydä katsomassa valmistumassa olevaa kerrostaloa rakennustyömaalla.
– Kaaduin siellä aika pahasti, ja sääriluu napsahti poikki. Koska minulle oli tehty elinsiirtoleikkaus, ei jalkaa voitu noin vain operoida, vaan sitä yritettiin saada kuntoon kipsaamalla.
Kipsaus ei tuottanut haluttua tulosta. Keskusteltuaan ortopedin kanssa Mikko päätti suostua ratkaisuun sääriamputaatiosta. Jalkaproteesin hän sai jouluksi 2020.
– Pystyn liikkumaan ilman kainalosauvoja. Näkökenttää on juuri sen verran, etten tarvitse keppiä tai opaskoiraa.
Mikko korostaa silti elävänsä täysipainoista elämää ja lisäksi nauttivansa joka hetkestä.
– Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä kotiin suremaan kohtaloani. Elämä on elämistä varten, Mikko hymähtää.