Elokuva-arvio: Mank - "David Fincherin ensimmäinen leffa kuuteen vuoteen hellii Citizen Kanen ja Hollywoodin kultakauden faneja"
David Fincherin ensimmäinen pitkä elokuva sitten Gone Girlin (2014) kertoo Citizen Kanen (1941) synnystä. Orson Wellesin mestariteos voitti ainoan Oscarinsa käsikirjoituksesta, joka syntyi legendaarisen Herman J. Mankiewiczin (1897–1953) kynästä.
Aikansa parhaiten palkattu käsikirjoittaja ja Paramountin tarinaosaston johtaja ”Mank” oli entinen lehtimies, jonka alkoholismi ja kyynisyys Hollywoodia kohtaan syvenivät rinta rinnan jo 1930-luvulta lähtien. Welles antoi Mankille tilaisuuden näyttää kyntensä, kun moni piti tätä pelkkänä sillat takanaan polttaneena juoppona. Citizen Kanen menestys antoikin Mankille uuden uranousun, mutta se ei estänyt käsikirjoittajaa juomasta itseään hautaan 55-vuotiaana.
Mank on Fincherille poikkeuksellisen henkilökohtainen projekti, sillä leffan on käsikirjoittanut ohjaajan edesmennyt isä Jack Fincher. Tyylipuhdas cinefiili-draama hellii, ei vain Citizen Kanen faneja, vaan kaikkia Hollywoodin kultakaudesta ja sen poliittisesta ilmapiiristä kiinnostuneita.
Fincherin visuaalinen kerronta on jälleen pettämätöntä. Maalauksellinen mustavalkokuvaus ja häikäisevä tuotantosuunnittelu ennustavat Mankille Oscar-ehdokkuuksia. Se kuuluisi myös nimiroolissa nähtävälle Gary Oldmanille, joka muistuttaa, miksi hän on yksi parhaista elossa olevista näyttelijöistä.
Mank saa ensi-iltansa valikoiduissa teattereissa kaksi viikkoa ennen 4. joulukuuta vuorossa olevaa Netflix-julkaisuaan.
Draama. O: David Fincher. N: Gary Oldman, Amanda Seyfried, Lily Collins, Arliss Howard, Charles Dance. (USA 2020). 131 min.
* * * *