Elokuva-arvio: Karpo - Kiivas, tunteikas ja herkullinen aikamatka suomalaisen tv-journalismin historiaan
Kuinka tiivistää yli puolen vuosisadan ura alle 90 minuuttiin? Kertoa tuossa ajassa tarina miehestä, joka muokkasi suomalaista tv-historiaa ja nousi kansallisen instituution tasolle? Ari Matikaisen ohjaama ja käsikirjoittama ja Liisa Karpon tuottama dokumentti Hannu Karposta onnistuu haastavassa tehtävässä yllättävän hyvin.
Idea dokumenttiin syntyi jo liki kymmenen vuotta sitten. Välissä Matikainen ehti ohjata kaksi muuta dokumenttia, joista varsinkin Sota ja mielenrauha (2016) teki Karpoon vaikutuksen. Lopulta julkisuudesta vetäytynyt konkari suostui kameran eteen.
Dokumentti kulkee Karpon matkassa autossa - liikennevälineessä, joka toimi Karpon konttorina lähes koko tämän uran. Karpo ajoi haastateltaviensa luokse, asuivatpa nämä miten kaukana tahansa, koska halusi kohdata ihmiset ihmisinä ja saada suoran tuntuman näiden ongelmiin. Tästä metodista kehittyi Karpolla on asiaa -ohjelman selkäranka.
Karpo avautuu ratin takana elämästään, urastaan ja niistä valinnoista ja tapahtumista, jotka muokkasivat häntä ihmisenä ja tv-toimittajana.
Auto myös pysähtyy muutaman vanhan tutun ovella. Muita haastateltavia ovat muun muassa toimittaja Mirja Pyykkö, Maikkarin entinen ohjelmajohtaja Tauno Äijälä sekä Hannun poika Sampo Karpo. Ja toki dokumentissa nähdään otteita Karpon ohjelmista. Läpileikkaus 1960-luvun alun Yle-vuosista 2010-luvun alun viimeisiin Karpolla on asiaa -ohjelmiin on kiivas, tunteikas ja herkullinen aikamatka suomalaisen tv-journalismin historiaan.
Mukana on otteita ohjelmista, jotka ovat syöpyneet suomalaisten kollektiiviseen muistiin. Niiden näkeminen hätkähdyttää yhä, sillä ne muistuttavat, että maailma on edelleen julma ja epäoikeudenmukainen paikka. Muuttuuko se koskaan? Tarvitaanko yhä Karpoa, jolla ei tunnu olevan juurikaan seuraajia tämän päivän televisiossa?
Dokumentti. O: Ari Matikainen. N: Hannu Karpo. (Suomi 2020). 84 min.
* * * *