Bull Mentulalta viiltävä avautuminen tilanteestaan: "Itku siinä tuli"
50 vuotta täyttävä Jari "Bull" Mentula on saapunut ikään, jossa tärkeintä ei enää ole omat vaan poikien treenit.
No Excuses. Ei selityksiä, lukee tamperelaisen punttisalin mustaksi maalatussa seinässä, eikä tekstiin liitetty valokuva mitään selityksiä kaipaakaan.
Valokuvassa Jari Mentula jännittää lihaksiaan most muscular -poseerauksessa, täynnä verisuonia ja lihasta.
Salilla valokuvaajaa varten poseeraava elävä Mentula on lähes kymmenen vuotta vanhempi kuin valokuvassa – edelleen huomattavan leveä, muttei enää sellainen kilpakehonrakentaja kuin valokuvassa.
Kuvan ottamisen jälkeen on tapahtunut sellaisia, että Mentula sanoo olevansa onnellinen, että saa nykyään taas treenata ilman rajoituksia.
Ja että ylipäätään on elossa. Vuonna 2019 Mentulalla diagnosoitiin sydämen vajaatoiminta. Samoihin aikoihin osui äidin kuolema.
– Vaikka tiesin, että ne ovat vain ennusteita – mutta kun niitä kuuntelee geelit rinnassa ja sanotaan että elinajanodote on 1–3 vuotta, se ei unohdu, Mentula sanoo.
– Mulla oli paha vajaatoiminta sydämessä, mutta viimeiset viisi vuotta tässä on taaplattu ja tilanne on stabiili. Ei ole mitään rajoitteita. Saan harjoitella, saan tehdä kaikkea.
Doping saattoi altistaa
Dopingaineiden käyttö saattoi olla laukaisemassa sydänvaivoja.
– Siinä on monta tekijää. Ei voida poissulkea, etteikö se olisi altistanut. Mutta ei voida suoraan näyttää, että se olisi suoraan siitä johtunut, Mentula sanoo.
Hänestä menneiden jossittelu on turhaa.
– Mä en pysty sanomaan, tekisinkö asioita toisin. En mä kadu. Minulla oli unelmia voimailun suhteen. Olen saanut elää niitä, olen saanut reissata, olen saanut kilpailla, olen saanut tavata ihmisiä, joita (kehonrakennuslehti) Flexistä katselin.
Treenitaukoa tuli yksitoista kuukautta. Ensimmäisellä kerralla salilla tauon jälkeen nousi penkkipunnerruksessa kuudellakymmenellä kilolla neljä toistoa, kun parhaimmillaan suorille käsille oli ojentunut yli 300 kiloa.
– Siinä meinasi itku tulla. Ja tulikin. Sen jälkeen aloin kokeilla joka viikko maksimia ja lisäsin joka viikko kymmenen kiloa 160 kiloon asti. Sitten totesin, ettei tässä mitään hätää ole.
Portsarina ja bodarina
Mentula pelasi nuorena jalkapalloa ja jääkiekkoa ja aloitti punttien kolistelun Valkeakoskella Apian urheilutalon kellarissa.
– Mä olin todella fanaattinen. Treenasin tosi paljon itsekseni. Minua rupesi kiehtomaan se ajatus, että itse määrittelen, kuinka paljon panostan ja että se määrittelee lopputuloksen. No eihän se tietenkään aina niin mene. Ja totta kai minua kiinnosti myös lihaksikas fysiikka.
Kehonrakennus vei Mentulan mennessään niin totaalisesti, että sähköasentajan töitäkin hän kokeili vain muutaman viikon ennen kuin totesi, että se haittaa liikaa harjoittelua.
Töitä hän teki ovimiehenä sen verran, että sai urheilemisen kustannettua. Portsarin työssä Mentula sanoo saaneensa isoimmat oppituntinsa.
– Onnistunut ilta on, kun kaikilla on hauskaa, portsarikin voi hymyillä eikä mitään fyysistä tapahdu. Se vaatii sitä, ettei joka asiasta voi pitää kiinni kirjaimellisesti, vaan pitää olla sopivasti joustoa.
Mentula eteni ammattilaiskehonrakennuksen ylimmän tason IFBB:n kisoihin, mutta samanaikaisesti hän onnistui äärimmäisen harvinaisessa tempussa. Kilpakehonrakennuksen pienestä alakulttuurista Mentula loikkasi suuren yleisön tietoon.
Siinä auttoivat lukuisat televisioesiintymiset ja pitkäaikaisen lajivaikuttajan Kari-Pekka Ouraman 2000-luvun alussa antama lempinimi Bull, joka iskee kuin mainos.
– Olen kyllä niin kiitollinen siitä, ettei Bull jäänyt pelkästään kehonrakennuspiireihin. Olen päässyt tekemään hienoja asioita. Siitä saa olla kiitollinen.
Poikien treenit ykkösenä
Mentula myöntää, että hänen kilpailuviettinsä on kova. Niin kova, ettei hän pääse siitä eroon edes kahden alle 10-vuotiaan poikansa kanssa.
– Vaikka pelaisin poikieni kanssa, Afrikan tähti pitää voittaa. Tai en tiedä, onko se peli jo joutunut kiellettyjen listalle, Mentula nauraa.
Poikien syntymäpäivät on tatuoitu Mentulan käsiin.
– Parhaat opettajat minulle ovat viime vuosina olleet omat pojat. Tällä hetkellä isoin asia on, että haluan olla koko ajan parempi isä. Sitä ei voi mistään kirjasta opiskella.
Isän osana on auttaa poikien jalkapallojoukkueiden toiminnassa.
– Vuosikymmeniä minun päiväni määrittyivät sen mukaan, milloin menen treenaamaan. Nyt ykkösasiana on poikien harjoittelut. Iskä lähtee treenaamaan sitten illalla, jos on vielä paukkuja punteissa.
Hienoa olla elossa
Kun Mentula nyt täyttää viisikymmentä, miten hän suhtautuu siihen, että iän myötä hänen mahtavat voimansa vääjäämättä alkavat vähetä?
– Olen käynyt niin korkealla vaikka penkkipunnertamisessa, että tiedän, ettei sinne ole enää asiaa. Siksi siihen on helpompi suhtautua. Olin sairauden takia niin kauan treenaamatta, että yksi isoimmista toiveistani oli, että kunpa pääsisin taas salille. Vuodet näkyvät vääjäämättä, mutta paljon pystyy myös tekemään, Mentula vastaa.
Sydänvaivat ovat antaneet myös perspektiiviä arkielämän vaikeuksiin.
– Voin sanoa rehellisesti, ettei minulla ole ikään mitään negatiivista sanomista. On hienoa, kun on taas saanut heilua vuoden tässä.
