Aira Samulin muistelee lapsuutensa jouluja: Lahjoja moitittiin
Aira Samulinin, 94, ensimmäinen joulumuisto on Hyrsylän mutkan raja-asemalta. Airan isä Viktor Suvio oli siellä rajavartijana.
Isä kaatui jatkosodassa ja tykkitulen jylistessä Aira pakeni äitinsä, Inkeri-siskon ja kahden kuukauden ikäisen Sirkka-Liisa-pikkusiskon kanssa viimeiseen evakkojunaan, joka vielä odotti asemalla.
Airan kodissa, siinä uudemmassa Hyrsylän mutkassa vaalitaankin karjalaisia perinteitä ja sen ruokakulttuuria.
– Joulumme oli kaupunkilainen, koska meille tuli joulupukki. Viipurin sukulaiset lähettivät paljon lahjoja, ja sitä moitittiin, ettei ole hyväksi saada niin paljon lahjoja.
Airan äiti lahjoitti liiat joululahjat seudun köyhille lapsille.
– Äiti puki meidät kuin muotinuket, mutta hienoja vaatteita ei säästetty. Aina kun saatiin uusi asu, entiset lahjoitettiin pois. Meidät kasvatettiin anteliaiksi, sen takia edelleen annan mieluummin kuin otan.
Jouluna Aira ei anna lahjaksi tavaraa vaan esimerkiksi lapsenlapsenlapsilleen rahaa harrastustilille.
– Olen tällainen mummo, joka kerää antiikkia ja säilöö vanhaa tavaraa. En ole oppinut kertakäyttökulttuuriin.
Aira ei halua heittää vanhoja ruokiakaan pois. Häntä huvittaakin, että läheiset osaavat jo katsoa hänen Helsingin-kodin jääkaapista ruokien päivämäärät.
– Ruuan poisheittäminen on hirveää. Ennen sanottiin, että home parantaa lauluääntä ja pitää terveenä, ja minä olen ollut terve, Aira nauraa.