Yellowjackets-kaunotar Ella Purnell avautuu Katsolle: "Traumaattiset osat vetävät minua puoleensa!"
Naisten ja etenkin tyttöjen välinen ystävyys voi olla monimutkaista ja brutaalia. Varsinkin jos kyseessä on erämaan armoille joutunut jalkapallojoukkue, jonka jäsenet ovat valmiita syömään toisensa pysyäkseen hengissä.
– Kävin Englannissa vain tytöille tarkoitettua koulua viisi vuotta, joten tiedän, miten tytöt muodostavat omia heimojaan ja klikkejään selviytyäkseen muiden seurassa, Ella Purnell toteaa.
Näyttelijän mukaan selviytymistarinat vetoavat kaikkiin katsojiin.
– Pystymme samastumaan niihin paremmin kuin vaikkapa scifi- tai toimintaelokuviin. Haluamme asettaa itsemme samaan tilanteeseen ja pohtia, miten pitkälle olisimme valmiita menemään. Se on groteskilla tavalla kiehtovaa, koska et voi olla täysin varma, missä raja kulkee.
Ellan mukaan Yellowjacketsin näyttelijät tulivat hyvin toimeen kameran ulkopuolella.
– Olimme kuvauksissa kuin oikea joukkue, jonka jäsenet tukivat toisiaan ja kehuivat, miten hyvältä jokaisen otto näyttää. Koska jalkapallo on erittäin fyysinen laji, uskon sen lähentäneen meitä, Ella pohtii.
Sarjassa hahmot joutuvat kuitenkin äärirajoille niin henkisesti kuin fyysisesti.
– Rankinta oli ilmentää surun eri tasoja ja olla jatkuvassa fyysisessä hälytystilassa – yhtä aikaa aliravittu, likainen ja peloissaan.
Ella ei kuitenkaan valittanut, koska kertoo rakastavansa vaativia tuotantoja ja valmistautuvansa jokaiseen rooliin pakkomielteisellä tarkkuudella. Näin oli laita myös Netflixin zombielokuvan Army of the Dead kuvauksissa, jossa ohjaaja Zack Snyder puski näyttelijät koville.
– Mitä rujompaa, sen parempaa! En pelkää liata käsiäni, mutta haluaisin vielä joskus päästä tekemään komediaa. Usko tai älä, se on suosikkigenreni. Jostain syystä päädyn aina esittämään traumaattisia rooleja. Hahmoja, jotka murenevat tarinan myötä, Ella nauraa.
Kaksi vuotta sitten Ella nähtiin Downton Abbeysta tunnetun Julian Fellowesin luomassa Belgraviassa, joka on esitetty TV1:llä parikin kertaa. Ellan mukaan kuusiosainen sarja kuuluu brittiperiodidraamojen uudempaan aaltoon, jonka naishahmot ovat edistyksellisiä.
– Sarjat kuten Gentleman Jack ja elokuvat kuten Greta Gerwigin sovittama Pikku naisia ovat saaneet aikaan muutoksen, miten naisia käsitellään epookkitarinoissa. Tämä on mielestäni mahtavaa, sillä se kuvastaa todellisuutta eikä vain tiettyä mielikuvaa menneestä ajasta.
Ella näkee myös oman hahmonsa Belgraviasta, lady Maria Greyn, kyseisen aikakauden modernina naisena.
– Vaikka Maria rimpuileekin kielletyn rakkauden ja järjestetyn avioliiton välillä, syntyy kiinnostavin suhde hänen äitiinsä. Tytärten ja äitien välit voivat olla pahimmillaan todella kipeitä ja vaikeita. Ja Julian hallitsee aiheen mestarillisesti. Mutta hän onkin pohjimmiltaan feministi, vaikka ei sitä itse sanokaan ääneen, Ella nauraa.