Tuottajavelho Markus Selinin uralle on mahtunut niin onnistumisia kuin floppeja: ”En kadu mitään”
Kotimaisen elokuvan pelastajaksi ja kultasormeksi luonnehdittu Markus Selin, 62, on ollut elokuvabisneksessä mukana 1980-luvun puolivälistä asti. Hänen oranssit silmälasinsa ja poninhäntänsä tietävät kaikki, mutta siviilissä mies on lähes myyttinen hahmo.
– Ei minussa ole mitään mielenkiintoista! Siviilissä koitan vain olla reilu ihmisille ja kohdella heitä siten, kuin toivon heidänkin kohtelevan itseäni, Selin kuittaa.
– Mitään harrastuksiakaan ei oikein ole. Ja jos onkin, nekin lähinnä alaan liittyviä. Harrastan työntekoa, leffojen ja tv-sarjojen katselua sekä niiden opiskelua. Kaikki elämässäni liittyy tavalla tai toisella työhön.
Selin viihtyy kesäisin mökillään kestiten vieraitaan rosvopaistin kera, eikä kaipaa maailmalle. Hän sai omien sanojensa mukaan reissata aivan riittämiin menneenä keväänä, jolloin nummelalainen vieraili kolmesti Ranskassa.
– Ensin olivat Renny Harlinin häät, sitten Cannesin telkkarifestivaalit ja sen jälkeen vielä Cannesin leffafestaritkin. Mitään muita matkoja en ole suunnitellut enkä meinaa suunnitellakaan. Ei tee yhtään mieli ulkomaille eikä kiinnosta pätkääkään jonotella lentoasemilla, hän linjaa.
– Toivottavasti pääsemme kesällä kuvaamaan leffoja ja telkkaria. Kaikenlaiset tuotannot odottavat vuoroaan, minkä lisäksi valmistelemme jo syksyn ohjelmistoa. Meiltä tulee elo-syyskuun vaihteessa kaksi ensi-iltaa: Laitapuolen hyökkääjä ja Mielensäpahoittaja 3.
Samu Haber tekee uuden aluevaltauksen – näyttelee Mielensäpahoittaja-elokuvassa
Selinin mainitsemat elokuvat ovat toistensa vastakohtia: Laitapuolen hyökkääjä on vakava draamaelokuva, joka kertoo lahtelaiskiekkoilija Marko Jantusen rajun tarinan lätkähuipulta syvimpään helvettiin. Mielensäpahoittaja 3 on taasen kevyttä komediaa.
Mittavan uransa aikana kaikenlaisia elokuvia tuottanut Markus ei epäröi, kun tältä kysyy, millaiselle elokuvalle Suomessa olisi hänen mielestään juuri nyt tilausta.
– Romanttiselle komedialle. Se on sellainen genre, johon pitää pureutua. Ne ovat yleensä hyviä elokuvia ja yleisö viihtyy niiden parissa, mutta genre on vaikea, koska kaikki täytyy osua kohdalleen. Siihen kuitenkin tähdätään ja niitä haluamme tehdä tulevaisuudessa.
– Kukaan ei kaipaa Suomeen omaa Ben Stilleriä, mutta kotimainen versio Hugh Grantista kelpaisi kyllä!
Lista Markus Selinin tuottamista elokuvista on pitkä. Matkan varrelle on mahtunut monenlaisia tuotantoja ja järisyttäviä kassamenestyksiä. Silti hän pitää suurimpana onnistumisenaan sitä, että saa tehdä rakastamaansa tuottajan työtä.
– Kun saa tehdä sitä mistä tykkää ja mitä ainakin luulee osaavansa, hän murjaisee.
– Tämä ala on sellainen, että vaikka tulisi pari onnistumista, niin väliin tulee helposti epäonnistumisiakin. On projekteja, mitkä eivät ole toteutuneet, vaikka on kuinka kovasti yritetty ja tehty hirveästi töitä niiden eteen. Sille ei voi mitään, ala vain on sellainen.
Kenties eniten otsikoitu epäonnistuminen juontaa vuosikymmenen päähän. Vuonna 2011 Selinin ja hänen ohjaajaystävänsä Renny Harlinin välit katkesivat pitkäksi aikaa, kun Harlin vetäytyi vuosikausia suunnitellusta Mannerheim-elokuvahankkeesta. Lopulta koko Marski-suunnitelma lässähti pannukakuksi.
– En varsinaisesti kadu mitään, koska kaikki ne epäonnistumisetkin kuitenkin opettavat.