Tukien varassa: Huumeäidin tyttärilläkin päihdeongelmia – muistelevat surullisia kohtaamisia nuorena: äiti ei edes tunnistanut lastaan

Ylen Tukien varassa -dokumenttisarjassa seurataan joukkoa suomalaisia, jotka syystä tai toisesta elävät yhteiskunnan tukien varassa.
Katso julkaisi viime viikolla artikkelin sarjassa mukana olevasta, 48-vuotiaasta vaasalaisesta Kristinasta, jolla on viisi lasta, mutta kukaan heistä ei asu hänen luonaan. Osa lapsista on alaikäisiä ja huostaanotettuja. Kristinalla on ollut huume- ja alkoholiongelmia, ja hän on joutunut rahoittamaan elämäänsä myös prostituution avulla.
Sarjassa seurataan myös Kristinan kahta vanhinta tytärtä Nadjaa ja Nathaliea. Äitinsä tavoin heillä molemmilla on ollut päihdeongelmia.
Tällä hetkellä sisarukset asuvat Seinäjoella. Nathalie etsii töitä ja suunnittelee muuttoa Vaasaan. Nadja elää työttömänä ja hänellä on mahdollisesti edessään vankeusrangaistus. Häntä syytetään törkeästä huumausainerikoksesta.

Kristina ei ole pystynyt ongelmiltaan viettämään aikaa tyttäriensä kanssa heidän lapsuudessaan. Huolta heistä on pitänyt Nadjan isä. Nathalien isä ei ole ollut kuvioissa mukana. Vasta Nathalien ollessa teini-iässä hän astui osaltaan hänen elämäänsä.
Tyttäret toivovat, että ongelmien kanssa kipuileva äiti pääsisi elämässään eteenpäin. Välillä heillä on ollut aikoja, jolloin he ovat olleet puhumatta äitinsä kanssa kuukausia, mutta nyt heillä on mennyt hyvin joitakin vuosia.
– Aina tavatessamme, vaikka välissä olisi vuosia, hän yrittää eteenpäin elämässä, tyttäret toteavat ohjelmassa.
Lapsuutensa Nadja ja Nathalie viettivät Pietarsaaressa. He muistelevat ohjelmassa, kuinka Kristina oli tullut heitä kerran oven taakse kyselemään.
– Hän saattoi olla humalassa tai huumeissa. Lopulta isä laski hänet sisään, tyttäret muistelevat.
– Äiti lupasi, että ensi kesänä mennään Disneylandiin. Odotimme, että pääsemme matkalle. Sitten meni monta vuotta, ennen kuin tapasimme äidin uudestaan, Nathalie toteaa haikeana.
Isästään tyttärillä on sen sijaan paljon hyviä muistoja.

– Isä piti meistä huolta. Meillä oli aina ruokaa pöydässä ja vaatteet. Teimme hienoja asioita yhdessä, en vaihtaisi pois päivääkään, tytöt muistelevat.
Molemmat tytöt kasvoivat ilman äitiään. Nadjalla ja äidillä tapaamisiin on saattanut liittyä alkoholia.
– Jos olen kertonut vaikka käyttäväni huumeita, reaktio on voinut olla, ettei siinä mitään, niin hänkin on tehnyt. Tuntuu, että äiti välillä kannustaa vääriin asioihin. Hän on ylpeä kaikesta pahastakin, mitä tekee. Esimerkiksi jos lopettaa koulunkäynnin tai työn. Hänelle kaikki on aina myönteistä.
Tyttäret pohtivat, olisiko ollut parempi, jos heillä ei olisi ollut lapsena lainkaan yhteyttä äitiinsä. Vanhempina he olisivat voineet ymmärtää asioita paremmin.
– Pidetään yhteyttä, ja sitten äiti rikkoo lupauksensa. Yhteydenpito loppuu pariksi kuukaudeksi. Lopulta annamme anteeksi ja tulemme takaisin.
Muistot äidistä ovat huonoja. Kristinan kolme poikaystävää kuolivat, ja tytöt olivat jossain määrin heidänkin kanssaan tekemisissä.
– Äidin mukana tuli monta ihmistä, jotka sitten katosivat. Joku tappoi itsensä ja sellaista. Sitä ei olisi tahtonut kokea, Nadja toteaa.
Teini-iässä tyttäret yrittivät etsiä äidin käsiinsä.
– Tuntui, että jotain puuttui. Meillä ei ollut naista esikuvana, vain isämme. Tarvitsimme jonkun. Siksi etsimme äidin käsiimme.
Tyttäret järkyttyivät, kun saivat tietää äidin olevan raskaana. Nathalie oli mennyt sairaalaan synnytyksen jälkeisenä päivänä. Kohtaaminen ei ollut kuitenkaan toivotunlainen.
– Kun tulin huoneeseen, äiti kysyi, että kuka tuo nuori nainen on. Äiti ei muista, ettei hän tunnistanut meitä. Tuntui oudolta ja isolta asialta, ettei hän muistanut omaa tytärtään.
Tukien varassa -dokumenttisarja katsottavissa Yle Areenassa. Sarja pyörii myös Teema & Femillä maanantaisin.