Tsunami vei Liisalta perheen – suru oli tappaa hänetkin

Liisa Suonsivu menetti miehensä sekä lapsensa Tuukan ja Tytin Thaimaan Khao Lakissa tapaninpäivänä 2004, kun tsunami iski paratiisikohteeseen.

Liisa ja tuore aviomies Risto lähtivät lapsineen viettämään unelmien häämatkaa tuolloin Thaimaahan. 7-vuotias Tuukka ja pian 6 vuotta täyttävä Tytti nauttivat lämmöstä ja uimisesta.

Liisa palaa Khao Lakiin Tsunami – Paluu paratiisiin -dokumenttisarjan toisessa jaksossa.

– Tämä oli ennen Blue Village Pakarang – lapsiystävällinen hotelli. Tällä hetkellä pyörii mielessä, että tämä oli viimeinen paikka, kun näin mun perheeni – lapset ja miehen, Liisa sanoo jaksossa.

Tapaninpäivän aamu

– Tapaninpäivän aamusta muistan sen verran, että se oli ensimmäinen aamu, kun ei menty aamiaiselle, mikä kaduttaa tosi paljon. Luulen, että mun mies Risto olisi tajunnut jotain, jos olisi nähnyt sen veden, Liisa pohtii.

Perheellä oli hedelmiä hotellihuoneessaan, joita he aikoivat syödä ennen menoa rannalle, jossa he kävisivät uimassa ja syömässä. Tuukalla oli päänsärkyä, ja Tytti kampaili hiuksiaan peilin edessä.

– Oltiin puettu ja valmiina lähtöön. Yhtäkkiä rupesi kuulumaan sellainen tosi kova humina jostain. En kerennyt muuta kuin katsoa ikkunasta ulos, ja sanoin Ristolle, että ihan niin kuin joku vene tulisi meidän ikkunasta sisälle, Liisa muistelee.

– Risto ehti sanoa, että nyt se on aivan jotain muuta, ja otti meidät kaikki oven eteen, ja sitten rysähti.

Perhe ei ehtinyt hotellihuoneen ovesta ulos. Liisa uskoo, että koko rakennus sortui.

– Me ei keretty tehdä yhtään mitään. Se oli pari sekuntia sen jälkeen, kun olin kuullut sen huminan ja nähnyt sen massan, joka ei ollut vettä.

– Sitten alkoi matka jossain massan sisällä. Se matka tuntui pitkältä, mutta en tiedä, miten pitkään se kesti. Ehdin ajatella siinä, että nyt mun pitäisi kuolla, miten tämä kuoleminen on niin vaikeata, ja jos koko perhe menee samalla, mitenhän äiti tämän kaiken kestää.

Liisan vierellä kulki peltikatto, josta hän otti kiinni saadakseen tukea. Katto jäi jumiin saarekkeelle ja Liisa sen kanssa. Paikalliset pelastivat Liisan ja antoivat hänelle vaatteita, sillä ne olivat menneet tsunamin mukana. Sairaalassa Liisa tajusi, etteivät lapset voineet selvitä, mutta samalla toivoi, että he olivat jossain hengissä.

Voiko suruun kuolla?

Liisa yrittää löytää maamerkkiä, jonka tunnistaisi, mutta turhaan. Hotellin uima-altaan elefantit, jotka jäivät pystyyn, olivat lasten lempipaikka uimisille. Liisa olisi tahtonut löytää kyseiset elefantit, sillä siellä on paljon muistoja lapsista.

– Joka vuosi äitienpäivä on herkkä paikka ja lasten syntymäpäivät, että miettii minkä ikäisiä he nyt olisivat ja tekisivät. Nythän he olisivat ihan aikuisia.

– Luulen, että suruun voi vaikka kuolla, jos niikseen tulee. Jos suret itsesi ihan maan rakoon koko ajan, niin kyllä siihen voi vaikka kuolla. En ihmettelisi yhtään, jos vaikka niinkin olisi käynyt.

Tsunami – paluu paratiisiin torstaisin Nelosella ja Ruudussa.

Katso ja sarjan tuottanut Aller Studios kuuluvat samaan Aller-konserniin.