Timantit on säkenöivä mutta säröinen kunnianosoitus naisille
Timantit saa ensi-iltansa elokuvateattereissa perjantaina 17. lokakuuta.
Timantit
Draama ***
Turkkilais-italialaisen Ferzan Özpetekin (Katseet ikkunassa) ohjaama Timantit on lämminhenkinen tribuutti naisille, taiteelle ja elokuvan tekemisen lumolle. Se on kuin ohjaajansa omakuva, rakennettu muistojen, ihailun ja sentimentaalisuuden sävyistä.
Tuloksena on kuvallisesti huikea, mutta rakenteeltaan haparoiva elokuva, joka luottaa tunteeseen enemmän kuin tarinaan.
1970-luvun Roomaan sijoittuva elokuva vie katsojan ateljeeseen, jota pyörittävät sisarukset Alberta ja Gabriella Canova. Heidän ompelimonsa on näyttämönä tähtien ja käsityöläisten maailmalle, jossa naisten ystävyys ja elämän varjot kietoutuvat toisiinsa.
Özpetekin kamerassa on rakastava katse, joka viipyy kankaissa, katseissa ja aterioissa, kaikessa siinä arkisessa runollisuudessa, jota ohjaaja osaa kuvata parhaiten. Elokuvan visuaalinen maailma onkin sen suurimpia vahvuuksia, sillä jokainen kangas, valaistus ja väriyhdistelmä on tarkkaan harkittu. Myös musiikki luo vahvan nostalgisen kehyksen, joka vetää katsojan mukaansa vaikka tarina ei aina kannakaan.
Loistava ensemble
Elokuvan suurin valtti on sen näyttelijäkokoonpano, jossa jokainen nainen saa hetkensä, vaikka osa jääkin luonnokseksi. Luisa Ranieri ja Jasmine Trinca kantavat sisarusten välistä jännitettä ja hellyyttä hienosti, ja sivuhahmot tuovat tarinaan huumoria sekä hiljaista voimaa.
Timantit kärsii kuitenkin omasta kunnianhimostaan. Kahdeksantoista naisen tarina ei mahdu kahteen tuntiin ilman, että osa jää ohueksi. Monet juonilinjat, kuten perheväkivalta ja yksinhuoltajuus jäävät koskettavuudestaan huolimatta pinnallisiksi.
Lopun ratkaisu, jossa ohjaaja astuu itse tarinaan, on yhtä aikaa tunnustus ja kompastuskivi. Ele, joka paljastaa Özpetekin halun tehdä näkyväksi oma suhteensa näihin naisiin, etäännyttää väkisinkin katsojaa.
O: Ferzan Özpetek. N: Luisa Ranieri, Jasmine Trinca, Stefano Accorsi. (Italia 2024). 135 min.