Tässä yksi maailman parhaista elokuvista

Clint Eastwood hylkäsi tarjouksen elokuvan pääroolista.
Tuore leski ja maanomistaja, seudun psykoottisin tappajaroisto, salaperäinen huuliharpunsoittaja sekä läpi lännen rakentuva rautatieverkosto. Siinä Huuliharppukostajan (1968) ihailtavan yksinkertaiset mutta monisyiset raaka-aineet.
Valmis elokuva on kuvaus elämän kovuudesta yleensä, mutta etenkin syntymässä olevasta Amerikasta ja sen sisällä riutuvien ihmiskohtaloiden tunteista ja edesottamuksista. Samalla se on klassinen kostodraama, jonka poikkeuksellinen asema lännenelokuvan lajityypissä selittyy samalla tavalla kuin ohjaaja Sergio Leonen muidenkin mestariteosten. Niiden emotionaalinen ja visuaalinen lataus ovat täysin omaa luokkaansa. Ennio Morriconen musiikin voimasta puhumattakaan.
Huuliharppukostajan tekemiseen liittyy satoja mielenkiintoisia tarinoita, joista parhaat kertovat sen näyttelijöistä. Henry Fonda hylkäsi aluksi Leonen tarjouksen esittää elokuvan psykoottista roistoa, Frankia.

Leone lensi Yhdysvaltoihin tapaamaan Fondaa henkilökohtaisesti ja kuvaili tälle suunnittelemansa kohtauksen, jolla Frank esitellään elokuvassa. Sen mukaan kamera kuvaa asemiestä vyötärön tasolla, kun tämä vetää esiin revolverin ja ampuu kylmäverisesti pakoon juoksevan pojan. Sitten kamera nousee ylös ja näyttää lähikuvassa Henry Fondan kasvot.
Leone sai tähden vakuuttumaan kohtauksen shokkiarvosta, sillä kukaan ei ollut valmistautumaan näkemään Fondaa yhtä hirviömäisessä roolissa. Amerikassa näyttelijä oli aina esittänyt vain hyviksiä.
Huuliharppua soittavan Harmonican roolia tarjottiin puolestaan alun perin Clint Eastwoodille, joka oli tähdittänyt Leonen kolmea aiempaa, Dollari-trilogiana tunnettua elokuvaa. Eastwood kuitenkin kieltäytyi, koska oli saanut spagettiwesterneistä tarpeekseen. Rooliin lopulta valittu Charles Bronson oli puolestaan hylännyt kolme kertaa Leonen tarjouksen esiintyä tämän aiemmissa elokuvissa. Huuliharppukostajasta tuli Bronsonin siihen astisen uran suurin menestys.

Elokuvan kolmas merkittävä rooli Jill McBain kuuluu aikansa kauneimpiin naisiin luetulle Claudia Cardinalelle, joka oli Leonen läheinen ystävä ja hyväksyi osan ilman käsikirjoituksen lukemista. Tuottajamoguli Carlo Ponti yritti saada roolia alun perin vaimolleen Sophia Lorenille ja tarjosi sijoittavansa elokuvaan merkittävän rahasumman siitä hyvästä. Leone ei kuitenkaan hyväksynyt tarjousta, koska pelkäsi itsepäisenä ja voimakastahtoisena tähtenä tunnetun Lorenin yrittävän vaikuttaa elokuvan sisältöön.
Huuliharppukostaja Jimillä 16. toukokuuta.