”Taksikuskin tekijöiden uusi, rajumpi shokki!” – tällainen on Quentin Tarantinon ylistämä 1970-luvun kulttiklassikko Tappava salama

Quentin Tarantino ei ole vain mestariluokan elokuvantekijä. Tarantino on megaluokan elokuvanörtti, jonka tiedoilla voisi täyttää yhden kirjaston. Ja kun Tarantino hehkuttaa lempielokuviaan, kuulijalle syttyy lähes välitön himo päästä näkemään niitä.

Ei siis ihme, että viime torstaina ihmiset jonottivat ympäri korttelin päästäkseen sisään Tarantinon isännöimään yllätysnäytökseen Cannesin elokuvajuhlilla. Tarantinon Rivieralle roudaama raina paljastui ohjaaja John Flynnin vuoden 1977 mestariteokseksi Rolling Thunder eli Tappava salama, joka näytettiin pulp-maestron henkilökohtaiseen kokoelmaan kuuluvalta 35mm:n filmikopiolta.

Kyseessä on yksi Tarantinon lempielokuvista, jolle ohjaaja on omistanut kokonaisen luvun 1970-luvun amerikkalaiseen elokuvaan keskittyvässä Cinema Speculation -kirjassaan. Tarantino on myös usein kutsunut Tappavaa salamaa parhaaksi näkemäkseen yhdistelmäksi henkilötutkielmaa ja toimintaelokuvaa.

Samassa yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa Tarantino paljasti yksityiskohtia seuraavasta elokuvastaan The Movie Critic, jonka tarina sijoittuu myös vuoteen 1977 ja kertoo eräälle pornolehdelle työskennelleestä tosielämän elokuvakriitikosta.

Myöskään Tappavaa salamaa ei olisi ilman erästä elokuvakriitikkoa. Uransa elokuvien parissa niiden arvostelijana aloittanut Paul Schrader käsikirjoitti Tappavan salaman jo 1970-luvun alussa, ennen Taksikuskia (1976) sekä Yakuzaa (1974), joka nosti hänet Hollywoodin kuumimmaksi käsikirjoittajaksi.

Schraderin alkuperäinen versio oli lopullista elokuvaa tylympi ja nihilistisempi kuvaus majuri Charles Ranesta, joka palaa Vietnamista kotiin Texasiin seitsemän brutaalilla viidakkovankileirillä vietetyn vuoden jälkeen. Kun paikalliset ryöstäjät tunkeutuvat sankarin taloon, murhaavat hänen perheensä ja silpovat käden keittiön jätemyllyssä, muuttuu Rane kostonjanoiseksi tappokoneeksi.

Käsikoukulla ja kokoelmalla haulikoita varustettuna Rane päättää ottaa hengiltä jokaisen kostonsa tielle asettuvan ryökäleen. Avukseen Rane rekrytoi uskollisen palvelustoverin, joka on vielä enemmän rikki Vietnam-vuosien seurauksena. Elokuva kulminoituu silmittömään verilöylyyn, joka vetää vertoja jopa Taksikuskin legendaariselle loppuhuipennukselle.

Tappava salama on nähty Suomessa vain leikattuna versiona kotivideolevityksessä 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin filmiä mainostettiin ”Taksikuskin tekijöiden uutena, rajumpana shokkina!”, mikä antoi olettaa sen olevan Martin Scorsesen ohjaama.

Homman hoitanut ja 2007 kuollut John Flynn muistetaan kovaksikeitetyn genre-elokuvan ammattilaisena, jonka parhaita ohjauksia ovat Parker-sovitus Kostaja kiven sisältä (1973), James Woodsin loistavan pahisroolin sisältävä Best Seller (1987), Sylvester Stallonen rankka vankiladraama Lock Up (1989) sekä Steven Seagalin paras elokuva Katujen laki (1991).

Underground-elokuvan legenda Kenneth Anger on kuollut – Martin Scorsesen idoleihin kuulunut ohjaaja loi pohjan musiikkivideokerronnalle

Flynn ja tuottajat palkkasivat Heywood Gouldin (Brasilian pojat, Cocktail) käsikirjoittamaan elokuvan uusiksi, minkä vuoksi Schrader ei suostu tänä päivänäkään kutsumaan tarinaa omakseen. Tarantino kertoo Cinema Speculation -kirjassa Schraderin alkuperäisen käsikirjoituksen olevan tyyliltään ja henkilökuvaukseltaan erilainen, mutta sisältävän saman pohjajuonen. Suurin ero on päähenkilö, josta Schrader loi rasistisen punaniskan.

Gouldin versiossa Charles Rane on inhimillisempi ja pidettävämpi hahmo, jota William Devane esittää briljantisti. Kyseessä on yksi uransa jo 1960-luvun lopulla aloittaneen veteraaninäyttelijän parhaista näyttelijäsuorituksista. Ikimuistoisia ovat myös nuori Tommy Lee Jones majurinsa avuksi lähtevänä sotamies Johnny Vohdenina sekä tyrmäävä Linda Haynes Raneen ihastuvana Linda Forchetina.

Tarantinon suosikkinäyttelijöihin kuuluva kaunotar lopetti uransa jo 1980 esiinnyttyään sitä ennen muissakin huippuleffoissa, kuten blaxploitaatio-klassikossa Coffy (1973) ja Robert Redfordin tähdittämässä vankiladraamassa Brubaker – kiveäkin kovempi (1980). Tarantino on yrittänyt houkutella Haynesia palaamaan kameran eteen mutta toistaiseksi turhaan.