Pyöreitä täyttänyt Matti Ristinen ei kärsi ikäkriisistä tai viidenkympin villityksestä: "Kiusaannun, jos minua kutsutaan seksisymboliksi"

Toukokuussa (29.5.) Nelosella ja Ruudussa saa ensi-iltansa uutuussarja Murha Hangossa, jossa näyttelijä Matti Ristinen esittää kirjailija Matti Remeksen luomaa hahmoa Ruben Waaraa.

– Tässä roolissa fakta ja fiktio lyövät toistensa kanssa kättä. Ruben täytti viime kesänä 50 vuotta, minä taas tammikuussa, Matti kertoo hymyillen. 

Remeksen kirjat eivät ennen kuvauksia olleet näyttelijälle tuttuja. Kun tuotanto nytkähti liikkeelle, Matti tarttui kirjoihin. Sieltä avautui maailma, johon hän lähtisi tarinaa rakentamaan.

– Ne olivat hyvin viihdyttäviä kirjoja, eivät liian synkkiä tai raskaita. Kirjallisuutta luen, mutta en ole dekkarifani. Elokuvia ja sarjoja sen sijaan katson laidasta laitaan. Se on yksi tapa kommunikoida näyttelijäkollegoiden, kuvaajan tai ohjaajan kanssa.

Sarjan tarina alkaa Hangon hiekkarannalta, josta koiranulkoiluttaja löytää ihmisen pään. Ronskista alusta huolimatta kyse on leppoisasta soft crime -sarjasta, jossa rikostutkinnan rinnalla isoon rooliin nousevat roolihahmojen ihmissuhteet.

Ruben tekee viidenkympin kynnyksellä isoja päätöksiä. Hän myy firmansa ja palaa kotiseuduilleen paikkaamaan välejä Hangossa asuvan poliisityttärensä Veera Waaran (Mimosa Willamo) kanssa. Kaupungissa Rubenia tulee vastaan kouluaikaisten kavereiden lisäksi murhamysteeri. Vaikka Ruben ei ole poliisi, hän sotkeutuu uteliaisuuttaan tyttärensä tiimin rikostutkimuksiin.

– Ihmiset puhuvat hänelle mielellään, mikä edesauttaa mysteerin ratkaisemisessa, näyttelijä valaisee rooliaan tarinassa.

Murha Hangossa -ydintyöryhmään kuului sarjan ohjaaja Aleksi Mäkelä, joka on Matille tuttu työkaveri hittisarjasta Syke.

– Tiesin, että kuvauksista tulee viihtyisät. Aleksi on tosi taitava ohjaaja, joka luo riemukkaan työilmapiiriin. Siinä on helppo olla. Hän ehdottaa ja on joustava, Matti kehuu.

Murha Hangossa heitti koko tekijätiimille uuden haasteen. Sarjan genre oli vieraampi soft crime.

– Olimme uuden äärellä, sillä emme tarkkaan tienneet, mitä tuo määritelmä tarkoittaa. Jouduimme miettimään, miten tarinan kerromme ja näyttelemme. Jollain tavalla sarja on kevyempi, yleisö saa nauraakin ja kommelluksia sai tulla.

Nimensä mukaisesta sarja kuvattiin Hangossa. Se ei ollut ennestään tuttu paikka Matille. Kesän aikana hän ymmärsi, miksi suomalaiset viettävät mielellään aikaa merellisessä kaupungissa.

– Olimme kuvaamassa alkukesästä ennen suuria turistimassoja, ja jatkoimme kiivaimman sesongin jälkeen. Rauhassa saimme töitä tehdä. Hankolaiset ottivat ryhmämme hienosti vastaan tarjoten apua ja toimimalla avustajina, Matti kiittää.

Kaikki synnit -maailma liippasi läheltä

Rikosten äärellä Matti on ollut aiemminkin urallaan. TV2:n vuosina 2009 – 2013 esittämä Pirunpelto on yksi näyttelijän tunnetuimpia töitä.

– Maalaiskomedia on Pirunpellolle osuva genre. Sitä oli riemukasta tehdä. Varsinkin maaseudulla ihmiset tulevat edelleen rupattelemaan minulle sarjasta. He ovat nähneet uusinnat monta kertaa ja osaavat repliikit ulkoa, Matti kertoo.

Televisiosta, elokuvista ja teatterinäyttämöiltä tuttu Matti saa kotikaupungissaan Helsingissä liikkua yllättävän rauhassa.

– Tosi vähän ihmiset pysäyttelevät ja tulevat rupattelemaan. He antavat olla rauhassa. Välillä joku huikkaa ja kiittää hienosta sarjasta. Se on mahtava juttu ja lämmittää, sillä ihmisillehän näitä juttuja tehdään, Matti sanoo.

Tuoreempi Matin tähdittämä rikosdraama on Venla Aakkon ja Mika Ronkaisen luoma Kaikki synnit. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Oulun kupeessa sijaitsevaan Varjakan kuntaan, jossa vanhoillislestadiolainen yhteisö elää vahvana.

– Kaikki synnit kosketti, sillä olen itse Kärsämäeltä kotoisin. Tarinasto oli eri tavalla tuttu kuin muissa sarjoissa. Jaoin heidän kanssaan samantyyppisen nuoruuden. Se oli synkkä tarina, johon haimme syvyyttä ja raskautta.

"Silmäni avautuivat viisikymppisenä"

Tammikuussa 50 vuotta täyttänyt Matti ei törmännyt viidenkympin villitykseen tai ikäkriisiin.

– Totta kai kävin läpi, kuinka olen päätynyt vallitsevaan elämäntilanteeseen ja mitkä asiat ovat myötävaikuttaneet siihen. Olen useasti sanonut, että viidenkympin pohdiskelu avasi silmäni sille, että harva täällä yksinään pystyy saamaan mitään aikaiseksi. Ryhmätyöllä asiat syntyvät, Matti sanoo.

Näyttelijä on kiitollinen omalle kohdalleen osuneista ihmisistä. He ovat luottaneet häneen ja mahdollistaneet asioiden toteutumisen. Jokaisen työn ja show’n ei myöskään tarvitse olla hitti.

– Vuosien varrella olen tehnyt monologiesityksiä, jotka eivät ole isoja yleisömassoja kaivanneet, mutta oman kehitykseni kannalta ne ovat olleet suunnattoman tärkeitä.

Jos vain mielikuvitus olisi rajana, Matti tietää, mitä antaisi itselleen syntymäpäivälahjaksi.

– Ruben Waaran auton. Se oli upea. Sillä autolla muuten oli sellainen historia, että omistaja oli hankkinut sen itselleen 50-vuotislahjaksi, Matti paljastaa.

Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia on Matin 50-vuotisjuhlaesitys, jossa hän esiintyy yhdessä vaimonsa, näyttelijä-tanssija Sari Haapamäen ja harmonikkavirtuoosi Johanna Juholan kanssa. Esitykseen päivänsankari on itse hakenut runoja, jotka sytyttävät hänessä muistoja eletystä elämästä.

– Oma esiintyjätaustani on runonlausunnassa. Tuntui mielekkäältä palata juurilleni, Matti toteaa.

Esitys kiertää kesä-heinäkuussa ympäri Suomea muun muassa Ikaalisten, Tornion ja Pudasjärven kautta Kajaanin Runoviikolle.

Seuraintalot ovat iso osa suomalaista historiaa teatterin ja musiikin saralla. Matti kokee arvokkaana työnä viedä esityksensä pienille paikkakunnille.

– Yleensä maakunnista lähdetään kulttuurin perään. Kiertueemme yksi tarkoitus on houkutella liikennevirtaa myös kaupungeista ja keskuksista maakuntiin ja pienten kylien yhteisöille tärkeisiin paikkoihin. Haluamme omalta osaltamme rikastuttaa pienten paikkakuntien kulttuuritarjontaa, Matti toteaa.

Niukasti fanipostia

Aviopuolisoiden työrytmi eroaa toisistaan. Sari on kiinnityksellä Helsingin Kaupunginteatterissa. Perheenäidin työ on sitovaa, sillä harjoituksia ja esityksiä riittää niin aamuille kuin illoille.

Freenlancerina töitä paiskiva Matti on tyytyväinen omaan tilanteeseensa. Arkeen turvaa tuo sairaalasarja Syke, jossa hän esittää Lontoosta Helsinkiin muuttanutta anestesialääkäri Ilmari Nortamoa. 

Vuosien saatossa Sykkeestä on tullut Matille hyvin rakas tuotanto.

– Kiitos katsojille, että olen saanut tehdä sarjaa. Puhumme markkinavetoisesta mediasta eli jos ei ole katsojia, ei ole Syke-sarjaakaan. Väitän, että Sykkeen yksi isoimmista asioista on potilastapaukset. Meillä on Suomessa hienoja näyttelijöitä, jotka tulevat tekemään potilasroolit. Se pitää sarjan virkeänä, Matti iloitsee. 

Vuonna 2000 nuoret ja vanhemmat aikuiset ihailivat Mattia valkokankaalta, kun hän esitti Aku Louhimiehen ohjaamassa Kuutamolla-elokuvassa sinkkuystävänsä Iiriksen (Minna Haapkylä) rakastajaa. Tuolloin näyttelijä oli monen leffaystävän silmissä aikansa seksisymboleita.

– Itseään on vaikea määritellä. Olen jopa kiusaantunut seksisymboliajatuksesta. En todellakaan miellä itseäni sellaiseksi, Matti naurahtaa.

Fanipostia näyttelijä ei omien sanojensa mukaan juurikaan saa. Mitä nyt satunnaisia yhteydenottoja, jotka ovat aina olleet hyväntahtoisia.

Raskaita aikoja ja myönteistä ajattelua

Matti ei syntynyt taiteilijasukuun tai näyttelijäperheeseen. Pohjois-Pohjanmaalla kasvaneella miehellä ei ollut kokemusta näyttelemistä ennen Tampereen yliopiston teatteriopintoja. Hänen taustansa ovat monologeissa ja lausunnassa.

Miksi hänestä tuli näyttelijä, on vaikea kysymys vastattavaksi. Ison merkityksen hän antaa ihmisille, jotka hyväksyivät hänet kouluun.

– Se oli jonkun toisen päätös, ei minun. Hain alkuun kesken lukion Helsinkiin, mutta palaute oli, että olisi hyvä saattaa lukio loppuun. Pyrimme rationaaliseen ajatteluun, mutta tosi paljon teemme päätöksiä tunteen pohjalta, Matti pohtii.

Ammatinvalinta on ollut Matin kohdalla oikea. Kivointa omassa työssä ovat ihmiset.

– Oli kyse teatterista, ääni- tai kameratyöskentelystä, niin ihmiset ovat lähtökohtaisesti mukavia ja keskenään toimeentulevia.

Kulttuuri ei ole tällä hetkellä kovassa huudossa, jos sitä punnitaan valtiovallan mielipiteen perusteella.

– Kulttuurin arvostusta joutuu miettimään, koska joka paikassa rahasta on tiukkaa. Asiasta käydään jatkuvasti asiallista keskustelua, mutta onhan se vähän raskasta, kun oman alaa kyseenalaistetaan. Taide on kuitenkin itseisarvonsa, Matti sanoo.

Perusasenteeltaan Matti on optimisti, joka innostuu herkästi, tarttuu asioihin ja mielellään ratkoo ongelmiakin.

– Ennen kaikkea olen haaveilija. Se on minun juttuni. On tärkeää haaveilla, mutta myös aika ajoin ottaa niistä kiinni ja toteuttaa, Matti sanoo.

Murha Hangossa -sarjan ensimmäinen jakso nähdään Nelosella keskiviikkona 29. toukokuuta klo 21. Koko sarja on nähtävissä Ruudussa 29. toukokuuta alkaen.