No nyt tuntuu! House of the Dragonissa nähdään tähän mennessä sarjan intensiivisin kohtaus
Jakso alkaa jälleen uudella aikahypyllä, ja nyt pari jaksoa mukana olleen lapsikatraan näyttelijäkaarti on vaihtunut kokonaan. Aikahypyt alkavat tuntua raskailta, ja juonessa kiinni pysyminen on harmillisen aikaavievää. Olisi mukavampaa tutustua hahmoihin rauhassa, mutta jatkuvasti eteen pomppivat uudet naamat sekoittavat pakkaa liiaksi. Sarja on samaan aikaan äärimmäisen hidas ja hiukan liian nopea. Kultaista keskitietä ei löydy. Sentään silmänsä menettäneen pojan tunnistaa silmälapun ansiosta.
Rakkautta ilmassa ja silmä silmästä - House of the Dragonissa nähdään vihdoin suuria tunteita
Kruununprinsessa Rhaenyra ja hänen setänsä prinssi Daemon ovat olleet jo aikapäiviä yhdessä, ja yhteinen lapsikin on saatettu maailmaan. Lapsi onkin viimein vaaleaverikkö, kuten Targaryenit yleensä ovat. Kuningas Viserysin mysteeriset, vuosikausia piinanneet mätäpaiseet vaikuttavat viimein ottaneen vallan näin suurin piirtein kuudenkymmenenkahdeksan vuoden jälkeen, ja tämä lähinnä makaa sängyssä epämääräisesti henkäillen ja rohisten.
Isänsä sairasvuoteella Rhaenyra paljastaakin, ettei ole varma haluaako lopulta kruunua itselleen. Hän toivoo tukea kuninkaalta - kuninkaalta, joka makaa puolisokeana ja pihisevänä luurankona sängyssä, ja todennäköisesti vetää viimeisen henkäysensä hetkenä minä hyvänsä. Kruunun taakka vain tuntuu Rhaenyrasta niin kauhean painavalta. Hän on kyllä vähäsen itsekäs leidi. Rhaenyran poistuttua traagisesti kuningas lakkaakin hönkimästä, ja alkaa märistä kivusta. Hän kuitenkin toivoo perheillallista, joten sen hän saakoon.
Valtaistuinsalissa järjestetään suuri kokous, jossa yritetään päättää Driftmarkin uutta hallitsijaa. Sea Snake on nimittäin hävinnyt kuvioista, ja hänen veljensä kokee olevansa oikeutettu valtaistuimeen. Äkkiä kuningas Viserys saapuu kuvioihin, ja hetki tuntuu jopa melko eeppiseltä. Tässä kohtaa katsojakin tuntee ensimmäistä kertaa jotain, jokin epämääräinen tunne kouraisee vatsanpohjaa ja pakahduttaa hengityksen.
Ramin Djawadin musiikin pauhatessa kuningas Viserys linkuttaa hitaasti koko valtaistuinsalin läpi kohti miekoista kyhättyä rautavaltaistuinta. Hän on väsynyt, mutta sinnittelee eteenpäin, kultainen maski kasvojensa toista puolta peittämässä. Päättäväinen ja sitkeä mätä-äijä. Puhti meinaa loppua, mutta hän kieltäytyy vartijoiden tarjoamasta avusta.
Aivan valtaistuimen edessä kunto kuitenkin loppuu, ja kruunu putoaa kuninkaan päästä. Häntä tullaan jälleen auttamaan, mutta tällä kertaa se on hänen veljensä prinssi Daemon. Sydämessä muljahtaa, kun Daemon auttaa vanhan ja sairaan kuninkaan istumaan ja lyö kruunun takaisin hänen päähänsä.
Kuningas on ilmeisesti saapunut puolustamaan Rhaenyraa ja tämän lapsia, ja yllättäen Sea Snaken vaimo ottaa Rhaenyran puolen sanoen, että yksi Rhaenyran ruskeahiuksisista lapsista on sopiva hallitsemaan Driftmarkia. Sea Snaken veli vaikuttaa olevan melko raivoissaan. Hän karjuu lopulta, että Rhaenyran lapset ovat äpäriä kaikki, ja kutsuu Rhaenyraa huoraksi.
Kuningas nousee ylös tikarin kanssa ja sanoo vievänsä herran kielen tästä, mutta yllätykset eivät lopu siihen. Äkkiä tulistuneen ja hallitsijuutta vaille jääneen miehen pää halkeaa vertikaalisesti keskeltä, ja kallosiivun takaa paljastuu prinssi Daemon. Nyt sarja onnistuu yllättämään intensiivisyydellään ja juonenkäänteellään. Katsojana on pakko ihmetellä, miksi tunnemme näitä tunteita vasta nyt? Daemon on ollut viime jaksoissa hiukan mitäänsanomaton, mutta pelastaa kyllä nahkansa näillä meriiteillä. Tässä oli totisesti koko sarjan paras hetki tähän mennessä.
Jakson lopussa saadaan myös kuninkaan toivoma perheillallinen, joka on lopulta melko sympaattinen. Kuningas paljastaa maskin peittämät kasvonsa, ja hän onkin mädäntynyt ihan kokonaan. Toista silmää ei enää ole, ja viimeisillä voimillaan hän pyytää perheenjäseniään lopettamaan ainaisen riitelemisen. Jos ei valtakunnan vuoksi, niin hänen vuokseen. Puhe on melko hyvä. Sitten mennään kohti alamäkeä.
Illallinen muuttuu jonkinlaiseksi kiitospäivän illalliseksi, kun kaikki vuoronperään ottavat puheenvuoroja kiittääkseen ja pyytääkseen toisiltaan anteeksi. Joo, joo. Puheiden jälkeen alkaa tanssi ja ilakointi, mutta kohta on vähän liian pitkä. Kuninkaan lähdettyä Alicentin ja Rhaenyran lapset alkavat taas tapella, mutta ihan oikeasti, lasten draamat eivät jaksa kyllä kiinnostaa yhtään.
Aivan jakson lopussa vanhuudenhöperö Viserys sanoo Alicentille, että tämän täytyy saada kruunu. Lopulta kuningas tietysti kuolee. Hitaasti ja pitkään. Kyynelen vierähtäessä poskea pitkin tyynylle.
Ina Mikkolan inhokkihahmo Game of Thronesissa oli monen suosikki – arvaatko kuka?
Sarjan hahmoissa on kenties haettu jonkinlaista harmaata aluetta, jolloin kukaan ei ole oikeasti niinkään hyvä tai paha. Se on vain hiukan tylsä valinta, ja kunnollista pahista on kaivattu alusta asti. Myös sodasta on nyt puhuttu ja puhutaan edelleen, mutta mistähän sodasta mahtaa olla kyse? Ehkäpä kaikki vielä selviää - tai sitten ajassa hypätään sata vuotta.