Nämä ovat Jupe Tuomolan ikimuistoisimmat tv-mokat – naamalleen mutalätäkköön, paljasti voittajan ennen aikojaan, tallasi tähden jalalle...

Kiitos! Sana joka unohtuu usein ja jota pitäisi useammin käyttää. Tämä on viimeinen kirjoitukseni näille sivuille, joten on kiitoksen aika. 

Yli puolentoista vuoden ajan jokainen sunnuntai on ollut pyhitetty näiden sepustusten tekemiseen, joten on vähän haikeaakin tästä luopua. Mutta eteenpäin mennään – oma työpaikkani vaihtuu, ja vaikka se television parissa edelleen onkin, niin sen myötä myös televisiosta kirjoittaminen jää ainakin toistaiseksi.

Sen verran pitkään on ehditty tämän maan päällä kulkea, että olen päässyt todistamaan ja olemaan mukanakin muutamassa television ja median murroksessa ja mullistuksessa. Muistan elävästi, kun Maikkari sai oman kanavansa, reality räjäytti totutut genret uusiksi ja kun uusia kanavia alkoi ilmestyä yksi toisensa jälkeen, kun digitalisaatio tuli, suoratoistoista tuli arkipäivää ja niin edelleen. 

Vaikka kaikki nämä muutokset ovat kolossaalisia alalla, niin loppujen lopuksi ne ovat lähes merkityksettömiä niille, jotka ovat tärkeimpiä. Katsojille. Ja niin sen pitää ollakin. Televisio on ja pysyy, vaikka sen muoto ja tapa seurata sitä vaihtelee.

Pitkälle on silti tultu etenkin teknisesti siitä, kun tein niin sanottua paperi-editiä VHS-nauhurilla vanhempieni olohuoneessa Nelosen Lola ja tähdet -ohjelmaan ja pienen moottoriveneen kokoisella pöytäkoneella kässäreitä samaan ohjelmaan, joka siis rakennettiin Amerikasta ostetuin E! entertainment -bulkkimateriaalin päälle. Nykyään tuon kaiken pystyy hoitamaan jopa kännykällä palmun alla istuen. 

Ennen ja nyt ja kaikkina aikoina televisiotyössä kiteytyy hyvin jonkun viisaan joskus lanseeraama sanonta “moka on lahja”. Jokainen telkkarin tekijä on joskus sössinyt enemmän tai vähemmän, ja jokainen on varmasti näistä oppinut.

Omaa alan historiaa taaksepäin katsoessa joskus tuntuu, että on tullut sählättyä tavallistakin enemmän, mutta myös samalla opittua. Käydäänpä nyt viimeisen kirjoituksen kunniaksi näitäkin hiukan läpi.

Ensimmäisen tv-juontoni tein ysärillä Nelosen pisteohjelmassa, jonka aiheena oli Ilotulituksen SM-kisat. Raketit ammuttiin, ja sitä myötä ohjelma kuvattiin Suomenlinnassa, jonne seilasimme vanhalla puuveneellä tehden haastattelua matkan varrella. 

Will & Grace -sarja täytti 25 vuotta - tähtien urat olleet täynnä pettymyksiä

Suhteellisen kovassa merenkäynnissä aalto löi veneen yli siten, että minä ja upouudet juontovaatteeni kastuivat läpimäräksi. Aikaa tai paikkaa kuivatteluun ei ollut, joten siitä sitten litimärkänä kameran eteen. 

Ikään kuin se ei olisi ollut tarpeeksi, niin varmuuden vuoksi ohjaaja pyysi minua tekemään alkujuonnon kävellen Suomenlinnan kallioilla, ja jännitin hommaa niin paljon, että kävelin suoraan mutalätäkköön ja kaaduin suoraan naamalleni velliin. Peseytyminen mutanaamiosta tapahtui meressä, mutta ohjelmaa katsoessa esimerkiksi korvissani näkyi lähikuvissa reilu annos sitä itseään.

Maikkarin V.I.P. Seikkailu -realitya, joka ohjelmanakin oli suhteellisen epäonnistunut, tehtiin Lapissa julkkisjengillä. Ellen Jokikunnas ja Juha Vuorinen juonsivat. Itse olin myös ruudussa vippien kanssa sähköttömässä mökissä asuvana jonkinlaisena luottohahmona. 

Kilpailurealityn finaalissa minulla oli yksi tehtävä: kertoa kisarastille tulevalle kilpailijalle yksi ohje. Unohdin tämän lähes kokonaisen yhden lauseen mittaan venyvän valtavan spiikin kokonaan, ja aloin jostain itselleni edelleen käsittämättömästä syystä keksiä omaa vihjettä, minkä takia koko finaalikisa meni sekaisin. 

Linda Lampenius syyttää äitinsä päihteiden käytöstä Peter Nygårdia: "En ikinä anna anteeksi"

Lisäksi olen ainakin paljastanut musiikkigaalan suorassa lähetyksessä voittajan nimen vahingossa etukäteen, kun piti vain luetella ehdokkaat, jättänyt käsikirjoituksen viimeiseen versioon voimasanoja sisältäviä muistiinpanojani juontajan luettavaksi, ja Radio Novan aamushow'ssa ollessani kerroin sujuvasti kolmeen kertaan viikonpäivän väärin. 

Haastatteluissa olen ainakin astunut CBS:n studioilla Hunter Tylon (Kauniiden ja rohkeiden Taylor) varpaille niin, että hänen kenkänsä hajosi sekä lyönyt kääntyessäni formulapomo Bernie Ecclestonea olkalaukullani otsaan. 

Tässä siis murto-osa.

Edellämainitun luettelon ei ole tarkoitus olla kämmäilyjeni curriculum vitae vaan osoitus siitä, että tekevälle sattuu ja tapahtuu. Onneksi näin, koska kaikesta tästä tekijöiden sekoilusta ja säätämisestä – toki erittäin kovan ammattitaidon lisäksi – syntyy kokemuksen ja opin kautta sitä parasta televisioviihdettä. 

Suomessa on maailman parhaat telkkarin tekijät ja vielä parempi yleisö. Katsokaa, nauttikaa ja olkaa myös kriittisiä  – teille tätä tehdään.

Sydämellinen kiitos kaikille lukijoille runsaasta palautteesta ja ylipäätään näiden horinoiden lukemisesta! Nähdään telkkarissa!