Näkökulma: Viikon tv-paasto ei tuottanut tuskaa

Television ja etenkin suoratoistopalveluiden suurkuluttajana olen tottunut töllöttämään telkkaria joka päivä muutaman tunnin ajan. Nyt heinäkuussa, kun vietin parin viikon puolittaista kesälomaa, päätin ottaa tauon television katselusta ja siinä samalla myös sosiaalisesta mediasta. 

Tv-paasto tuntui ajatuksena vaikealta siksi, että tv on ollut netin ohella tärkein informaation lähteeni jo vuosia uutisrintamalla. 

Ensimmäinen paastopäivä meni kivuitta. Kesän uusintaputket joka kanavalla helpottivat kaukosäätimen koskemattomuutta, eivätkä suoratoistot jatkuvasta push-ilmoittelustaan huolimatta tarjonneet mitään fomo-kokemuksia. 

Seuraavina päivinä sama juttu. Nelosen Bond-putki ja ajan hampaan syvälle nakertama Kuuraketti eivät houkutelleet pätkääkään. Kuten eivät myöskään kymmenen kertaa uusitut Agatha Christien kirjojen kömpelöt tv-versiot Avalla tai edes uutiset, jotka toistavat tällä hetkellä itseänsä. 

Ainoa, joka vähän kiinnosti oli Livillä uusittava, Oscar-palkittu Kaiken teoria -elokuva, joka kertoo fyysikko Stephen Hawkingin ALS-sairauden värittämästä elämästä. Senkin olin jo nähnyt, mutta hyviä katsoo mielellään uudelleen. En katsonut silti.

Barbie on jättimenestys myös Suomessa – pian vuoden katsotuin elokuva

Muutoin minkään kanavan mitkään ohjelmat eivät aiheuttaneet minkäänlaisia vieroitusoireita. Lähdin mieluummin Porvoon vanhaan kaupunkiin kiertelemään pikkuliikkeitä, syömään ja jätskille. Huomattavasti parempi vaihtoehto.

Viidentenä päivänä huomasin ensimmäisiä turhautumisen tunteita. Säät eivät suosineet, mikä vaikeutti tekemisen keksimistä. Tai tyhjyyden täyttämistä. Lapsetkin olivat kaverilla yökylässä. Ja koska oli myös sometauko, siitäkään ei ollut apuja. Aloin jo huolestua, olenko nykyisin todella näin saamaton laitteiden orja, koska vielä muutama vuosi sitten kaikki touhuamiseni oli jopa vaikea mahduttaa vuorokauteen. 

Näkökulma: Tv-kanavat, tuokaa lavatanssit takaisin!

Sitten tajusin, etten ole lukenut kirjoja pitkään aikaan. Ja nimenomaan lukenut, koska aivoni pelaavat luetun tekstin kanssa paremmin kuin äänikirjaa kuuntelemalla. Olen ollut aina lukutoukka, mutta viimeinen vuosi on mennyt täysin ilman kirjoja. 

Lukemattomuutta olen selittänyt itselleni työkiireellä, ikänäöllä, urheiluharrastuksilla, lasten kanssa ajan viettämisellä ja tyyliin bensan hinnan kallistumisella – kaikki tekosyitä. Viimeinen ostamani kirja on rakastamani kirjailijan Kjell Westön vuonna 2017 julkaistu Rikinkeltainen taivas. Se on kärsivällisesti odottanut hyllyssä avaamattomana. Ei odota enää.

Loppuviikkoa menikin Westön parissa. En kaivannut televisiota kertaakaan. En edes testiviikkoni viimeisenä päivänä, vaikka avovaimo löysi Netflixistä vihdoin leffan, jota en ollut nähnyt. Vietin pitkästä aikaa aurinkoisen päivän Kumpulan maauimalassa lasten ja Kjellin kanssa.

Mitä tästä testiviikosta sitten oli hyötyä ihmiskunnalle? Ei varmasti yhtään mitään. Itselleni se muistutti kuitenkin siitä, että informaatiota, viihdettä ja tekemistä löytyy television ulkopuoleltakin – itse asiassa paljon enemmän kuin telkkarista. Vaikken mikään sohvaperuna suoranaisesti olekaan, aion jatkaa paastoa vähintään silloin tällöin. 

Suosittelen lämpimästi.