Näkökulma: Tämän palkitun viihdeohjelman idea on aivan älytön, mutta silti siitä on tullut ilmiö
Sohvaperunat on tv-sarja television katsomisesta. Ohjelmassa eri puolilla Suomea asuvat erilaiset ihmiset siis kuvaavat, kun he katsovat televisiota ja kommentoivat näkemäänsä, käytännössä edellisen viikon ohjelmatarjontaa. Näistä ihmisistä on tullut koko kansan julkkiksia ja sarja on palkittu mm. Kultaisella Venlalla parhaana viihdeohjelmana.
Paperilla ohjelmaidea on täysin älytön. Ohjelmassa ei juurikaan tapahdu mitään, ainakaan nykypäivänä kaivattua liikettä, extremeä, nopeaa leikkausta ja somemaista tuotantoa.
En usko myöskään, että ketään oikeasti kiinnostaa, mitä mieltä joku toinen on jostain ohjelmasta – ainakaan ennen kuin tämä toinen on todettu hauskaksi ja mielenkiintoiseksi.
Näkökulma: Suomen Big Brother mullistuu täysin - uusi sääntö muuttaa lähes kaiken
Eli kaiken takana tässä(kin) on ihminen, joka ja jonka rooli on tarkasti mietitty, kun hänet ohjelmaan on valittu. Sohvaperunoista tuli ilmiö ja miksi ei tulisi. Suomessa kun on tapana tehdä kaikkea hiljaa, siis täysin äänettä. Kun syödään, pitää olla hiljaa, kun harrastetaan seksiä, niin ei pidä liikaa kiljua ja televisiota katsoessakin pitää olla turpa rullalla. On virkistävää, kun joku tuo esiin ajatuksensa ja mielipiteensä ohjelmasta, tai ihan vain ihmettelee tapahtumia. Asia, joka on tuikitavallinen italialaisessa olohuoneessa, on meillä eksoottinen.
Oma pappani, äitini isä Einari, oli kova poika höpöttämään. Kun Lindin Arvi sanoi uutisissa ”Hyvää iltaa”, niin Einari toivotti sitä Arville takaisin. Säätiedotuksesta Einari oli usein eri mieltä kuin Föhrin Juha ja kertoi asian todellisen laidan mielellään pitkään ja hartaasti. Viihdeohjelmia Einari katsoi, jos vaimonsa Hilja pakotti. Niissä ei ollut juuri mitään hyvää, jonka Einari ilmoitti juontajille ruudun läpi ja varmasti ikkunaruudun läpi myös naapurin rintamamiestaloon.
Minä olen oman elämäni Einari. Potenssiin sata. En pysty katsomaan yhtäkään ohjelmaa tai elokuvaa rauhassa. Enkä tarkoita (pelkästään) sitä, että bongaisin klaffivirheitä tai muita teknisiä kömmähdyksiä työni puolesta, vaan sitä, ettei pääni pysy kiinni ollenkaan. Meillä on kolme televisiota, joista avovaimoni pyrkii valitsemaan sen, jota minä en katso välttääkseen jatkuvan selostukseni. ”Tiedän” kaikkien elokuvien juonet etukäteen ja jos joskus, todella harvoin käy niin etten tiedä, niin ainakin leffa olisi ollut fiksumpaa tehdä niin kuin sanoin.
Näkökulma: Tätä asiaa en ymmärrä amerikkalaisessa televisiossa
Deittiohjelmat ja järkyttävästi dramatisoidut true crimet ovat ehdottomia suosikkejani. Kommentoin joka asiaa. Poliisia, joka ei osaa kysyä oikeista kysymyksiä, tyhmää murhaajaa, joka ei osannut peittää jälkiään tai ihan vain viattoman sarjadeittaajan iskurepliikkejä.
Olen aivan helvetin rasittava tv:n katsoja. Pahinta on, että huomaan tekeväni samaa, kun olen yksin kotona. En siis kaipaa sosiaalista tilannetta höpötykselleni, en vastakaikua tai -väitettä tai edes yleisöä ylivertaisille kommenteilleni.
Olen ollut mukana tai vieraana muutamissa realityohjelmissa Neljän tähden illallisesta Neljän tähden talkoisiin ja vaikkapa Julkkis lapsenvahtina -ohjelmaan. Olen usein miettinyt, että jos minua joskus vielä joku pyytäisi mukaan johonkin realityyn, niin en usko, että jaksaisin palmusaarille sijoittuvia kisailuita, mutta Sohvaperunat uppoaisi nopeammin kuin Jethro Rostedtin vene.
Tosin veikkaan, että kukaan ei jaksaisi sen jälkeen enää ohjelmaa katsoa.
Näkökulma: Sovinismia, seksismiä, jopa misogyniaa - onko Uuno Turhapuro enää numero 1?
Jupe Tuomola on tuottaja, käsikirjoittaja, esiintyjä ja nuortenkanava Inezin sisältöjohtaja. Jupe pureutuu viikoittain mediamaailman koukeroihin ja ilmiöihin erityisesti televisiokulmalla.