fbq
ElokuvatNäkökulma: Sovinismia, seksismiä, jopa misogyniaa - onko Uuno Turhapuro enää numero 1?
Näkökulma: Sovinismia, seksismiä, jopa misogyniaa - onko Uuno Turhapuro enää numero 1?

Subilla vietettiin viikko sitten Vesa-Matti Loirin elämää ja uraa kunnioittaen Uuno Turhapuro -viikonloppua, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että Maikkarin (eli myös Subin) hallussa olevat ja joka kesä uusittavat Uunot näytettiin jälleen kerran uudelleen, mutta tällä kertaa yhteen putkeen.

Loirin ura toki on hyvin, hyvin paljon muutakin kuin – luvalla sanoen – elokuvallisesti vähintäänkin vaatimattomat Uunot. Isoista kanavista Yle näytti voimansa Veskun poismenon suhteen huomattavasti laadukkaammin nopealla toiminnallaan ja hienolla muisteluohjelmalla. Koko aihekin vähän kuivui kasaan kun Sanna Marinin tanssimuuvit täyttivät median ja somen.

Lue myös: Näkökulma: Mietitkö miksi media täyttyi heti uutisista Vesa-Matti Loirin kuoleman jälkeen? Tästä on kyse

Mutta silti. Uuno-potpuri oli enemmän kuin paikallaan. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta voi olla montaa mieltä, mutta Uunon hahmo on enemmän kuin rakastettava ja jotenkin niin suomalainen kuin olla ja taitaa.

Oliko Härski Hartikainen misogyyninen?

Uunot ovat myös loistavia ajankuvia ja nostalgiatrippejä. Kun päähenkilöt käyvät Alkossa, on siellä vielä palvelutiski ja juomat pitää tilata kassalta. Asia, joka hävetti massaostajia ennen muinoin, kun viikonlopun muutaman kaljakorin ja kolmen kossun tilaaminen käänsi päitä kassajonossa. Kaikki maksaminen tapahtuu markoilla, puheluihin vastataan lankaluurilla ja pääasiallinen kuvauspaikka Helsinki näyttäytyy vielä sympaattisena pikkukaupunkina. 

Nykyvalossa ja tasa-arvokeskusteluun peilaten päähahmoista etenkin Speden näyttelemä tai esittämä autokorjaaja Härski Hartikainen on – ellei ihan misogyyninen – vähintään suhteellisen sovinistinen. Eikä Uunon kommentti appiukkonsa vuoristoneuvos Tuuran sihteerille Unelma Säleikölle ihan kestä tämänpäivänvaloa sekään: ”Vähän voisi pois kävellessään peppua heiluttaa enemmän”. Tai kun Uuno luulee muuttuneensa Unelmaksi ja hän mietiskelee että onko hänellä ”romantillinen” suhde pomoonsa, kun sihteereillä yleensä tapaa olla.

Lue myös: Näkökulma: Suomen Big Brother mullistuu täysin - uusi sääntö muuttaa lähes kaiken

Kaikkea tätä pitää kuitenkin osata suhteuttaa aikaan. En usko, että monikaan osasi viikonloppuna loukkaantua Uunojen seksismistä – en minäkään, vaikka todellakin haluan tulla joskus muistetuksi siitä, että mielestäni kaikki ihmiset ovat täsmälleen samanarvoisia.

Kaipuuta viattomuuteen

Katsoin lähes kaikki Uunot, jotka Sub lähetti, ja kävin vieläpä lenkillä lapsuuteni maisemissa Laajasalon Tullisaaressa, jossa Tuuran kesähuvilaa esittävä, vuonna 1876 rakennettu Deckerin huvila sijaitsee. Kaunis ja hyvin pidetty vanha villa – käykää kurkkimassa, mutta älkää menkö pihaan sillä siellä asutaan edelleen vakituisesti.

Meni monta vuotta, etten jaksanut innostua Uunoista ollenkaan, vaikka ne tosiaan vuosittain uusitaankin. En tiedä, johtuuko Veskun lähdöstä vai mistä, mutta jotenkin nyt ne kolahtivat taas ja aivan uudella tavalla. Vaikka muistan suuren osan repliikeistä ja juonen lähes kaikista, niin aistin näyttelemisestä, lokaatioista ja tunnelmasta uudenlaisia asioita. Hyviä sellaisia.

Lue myös: Näkökulma: Tätä asiaa en ymmärrä amerikkalaisessa televisiossa

Vaikka paristakymmenestä Uuno-leffasta iso osa on kuvattu aikana, joka on minulle jo iänkin puolesta suht vieras, niin silti ne herättivät lämpimiä fiiliksiä – jonkinlaista kaipuuta viattomuuteen, oli se totta tai mielikuvaa, verrattuna tähän digihelvettiaikaan, jolloin informaatiotulva on valtava ja jokaisesta asiasta syntyy myrsky maitolasissa.

Uuno on edelleen numero yksi, ainakin hahmona.

Jupe Tuomola on tuottaja, käsikirjoittaja, esiintyjä ja nuortenkanava Inezin sisältöjohtaja. Jupe pureutuu viikoittain mediamaailman koukeroihin ja ilmiöihin erityisesti televisiokulmalla.

04.09.2022 18:15 | Teksti: Jupe Tuomola | Kuvat: MTV

Seuraa meitä somessa