Näkökulma: Successionin päätösjakso oli yksi tv-historian suurimpia shokkeja

Tunnen oloni Successionin päätösjakson jälkeen lyödyksi ja sanattomaksi. Olen juuri saanut todistaa kuinka yksi maailman parhaista sarjoista lopettaa itsensä. Ja lunastaa ne kaikki valtavat odotukset, jotka sille asetettiin.

Succession on ollut modernin televisiodraaman mestariluokka viisi vuotta. Sinä aikana valmistuneet neljä kautta nostivat Jesse Armstrongin luomuksen samaan kaanoniin kuin Sopranos, Langalla, Mad Men ja Breaking Bad jo kauan ennen sen päätösjaksoa.

Mutta kuten elokuvissakin, myös sarjoissa huono lopetus voi tuhota kaiken rakennetun. Paras esimerkki on alkukausillaan loistanut The Affair, jonka kamala päätöskausi ja varsinkin irvokas finaali jättivät pysyvästi pahan maun suuhun.

Successionin kohdalla panokset olivat pilvenpiirtäjän korkuiset niin sarjan faneille kuin sen hahmoille. Kuka perisi paikan Logan Royn seuraajana? Pystyisivätkö Kendall ja Roman taivuttelemaan Shivin puolelleen ja blokkaamaan isänsä imperiumin myymisen ylimieliselle it-triljonäärille?

Näkökulma: The Bear on vuoden intensiivisin sarja, joka jättää valtavan nälän kakkoskauteen

Kuten kaikki parhaat sarjantekijät, myös Armstrong on lyönyt mestariteoksensa pilarit Aristoteleen ja Shakespearen raudoittamalle pohjalle. Mutta tyyli, jolla Armstrong on sen jälkeen sovittanut yhteen klassisen sisarustragedian ja ultramodernin perhe- ja korporaatiopainajaisen, sekä kuorruttanut lopputuloksen todellisuuden kanssa veitsenterävästi resonoivalla yhteiskuntasatiirilla, on todiste aikakautemme kenties lahjakkaimman tv-draamakertojan olemassaolosta.

Kaiken tämän jälkeen olin valmis tyytymään jopa hieman vähempään Successionin 84-minuuttisen finaalin suhteen. Turhaan. Sain paljon enemmän kuin uskalsin odottaa.

Tapa, jolla Armstrong harhauttaa yleisön viimeisen kymmenen minuutin aikana ja ajaa kaiken raiteiltaan kohti uskomattoman brutaalia ja katarttista päätöstä, on suoraan verrattavissa elokuva- ja tv-historian suurimpiin shokkilopetuksiin.

Sellaisiin, kuten luhistuva Charlton Heston huutamassa rannalla Apinoiden planeetassa tai Brad Pitt murtumassa pahvilaatikon äärellä aavikolla Sevenissä. Tai mafiapomo Tony Soprano istumassa perheineen ravintolassa palkkatappajan astuessa sisään minä hetkenä hyvänsä.