Näkökulma: Menivätkö Kultainen Venla -palkinnot oikeisiin osoitteisiin?
Viikonloppuna juhlittiin tv-väen ja miksei tv-yleisönkin vuoden kohokohtaa, eli Kultainen Venla -gaalaa. Perinteikäs Televisioakatemian järjestämä gaala oli mielestäni onnistunut ja viihdyttävä ja sen juontajat Vappu Pimiä, Ernest Lawson ja Joonas Nordman palkintojen jakajineen parasta A-ryhmää.
Draamasarja Munkkivuori kahmi täysin ansaitusti pöydät tyhjiksi pysteistä, minkä osasin aika varmuudella ennustaakin. Jani Volanen joukkoineen teki etenkin näkökulmaltaan jotain uskaliasta ja erilaista, ja juuri tällaista pitääkin palkita.
Olin myös ihan varma, että Elämäni biisi ja sen jo aikaisemmin näissä kirjoituksissa ylistämäni juontaja Katja Ståhl saavat palkintonsa. Katja vieläpä upouudessa Vuoden juontaja -kategoriassa, jollaisen olisin suonut olevan mukana jo monta vuotta. Ei myöskään yllättänyt, että Katjan kiitospuhe oli…, no katjamainen.
Ylen Aikuiset-sarja sai myös ansaitusti palkintonsa. Sen pääosanäyttelijä Anna Airola on aivan huikea, sekä työssään että aitoakin aidommassa ja ihanammassa kiitos-puheessaan. Annan kaltaisia hahmoja tarvitaan kotimaiseen draama- ja viihdekenttään ehdottomasti lisää.
Vilpittömän iloinen olen myös suvereenin ja sanavalmiin Joonas Nordman Shown saamasta pystistä. Lasten uutiset -fanit kotona liputtivat suosikkiohjelmansa puolesta, joka sekin ansaitsi palkintonsa.
Enkä väitä, etteikö joku ohjelma ja tekijä olisi palkintoaan ansainnut. Jokainen on, samoin kuin muut shortlisteille selvinneet.
Munkkivuori ja Elämäni biisi olivat isoimmat Kultainen Venla -voittajat – katso koko lista
Tv-työtä pidetään ehkä joskus aavistuksen heppoisena ja jossain tapauksessa pinnallisenakin ammattina. Etenkin viihdettä. Olen törmännyt ihmisiin, jotka ihan tosissaan sanovat, että eihän siinä tarvitse kuin olla idea, joka sitten kuvataan ja leikataan – minkä osaa jokainen teini kännykälläkin.
Puuttumatta oikeastaan ollenkaan siihen todella pitkään tiehen, joka johtaa ideasta ohjelman jollain kanavalla esittämiseen, niin voin ihan luottamuksella kertoa, että alan ammateissa käsikirjoittajista ohjaajiin, toimittajista tuottajiin, juontajista location scouteihin, kuvaajista äänittäjiin ja tuotantoassareihin tehdään mieletön määrä työtä ja ennen kaikkea yhdessä yhteisen hyvän saavuttamiseksi.
Erään ammattikunnan panosta ei voi liikaa ylistää, vaikka se monesti jääkin vaille gloriaa. Tämä hiljainen ryhmä on leikkaajat. Vaatii ison määrän paitsi teknistä osaamista, niin draaman tajua tehdä usein valtavasta määrästä raakamateriaalia järkevä ja visuaalisesti näyttävä kokonaisuus – toki yhdessä ohjaajan ja muun post-henkilöstön kanssa. Nostan tämän vuoden Venla-maljani leikkaajille.
Venla-maljoista puheen ollen, olen niitä päässyt jokusen kerran nostamaan itsekin, kun ohjelma, jota olin ollut tekemässä on päässyt ehdolle, ja kerran jopa esiintyjänäkin omassa realityssani (The Tuomolat, FOX). Viimeksi mainitussa ei todellakaan ollut mitään toivoa pystistä, ja olisi ollut maailman suurin epäoikeudenmukaisuus, jos olisin lavalle asti päässyt.
Gaala itsessään on silti hieno kokemus. Tavallaan se laittaa pisteen edellisen vuoden kaikille tekemisille, joka on jollain tavalla haikeaa, mutta myös mahtavaa ja jännittävää. Gaalan suola on kuitenkin ihmiset. Suomessa tv-piirit ovat edelleen sen verran pienet – ja hyvä näin – että gaalailta on mahtava tilaisuus tavata alan ammattilaisia ja tuttuja.
Sydämelliset onnittelut kaikille Kultainen Venla -voittajille, etunenässä upealle Helena Petäistölle ja ehdokkaille sekä kiitos jälleen kollegoille vuoden 2022 rutistuksesta. Televisiossa on edelleen voimaa!
Helena Petäistö paljastaa mielipiteensä Vladimir Putinista ja "maailman hulluista diktaattoreista"