Näkökulma: Älä tuomitse omituisimpiakaan muodonmuutosohjelmia – ne auttavat ihmisiä oikeasti

Katson kolumnistin Jupe Tuomolan mielestä ei ole mitenkään paheksuttavaa hakea tai antaa apua televisiokameroiden edessä.

Muutos on mahdollisuus. Aina se ei välttämättä ole hyvästä, mutta useimmiten se kiinnostaa. Televisiossa tämä näkyy siten, että sarjat, joissa jokin asia kokee muutoksen, kiinnostavat suurella volyymilla.

Ohjelmissa on tärkeää, että sarjassa tai yksittäisessä jaksossa tapahtuu kehitystä eli siinä on niin sanottu draaman kaari – mukaansatempaava alku, jonkinlainen käänne ja palkitseva loppu. 

Muutoksen ympärille on rakennettu useita formaatteja: niissä muutetaan sisustusta, etsitään uutta rakkautta, asuntoa ja elämäntapaa ulkomailta, muokataan ihmisen ulkonäköä tai vaikkapa etsitään uutta omistajaa koiralle. 

Muutoksen onnistuminen ei ole välttämättä tärkeää. Totta kai on mukavampi katsella, jos esimerkiksi laihdutusohjelman päähenkilö onnistuu tavoitteessaan, mutta vaikeudet ja jopa epäonnistumiset kiinnostavat. 

Eikä kyse ole – ainakaan välttämättä – suomalaisesta perusmentaliteetista vahingonilosta, vaan ihan siitä, että muutoksen tekeminen on usein hankalaa ja sen parissa ”taistelevan” päähenkilön tarina tempaa mukaansa. 

Elämäntapamuutoksiin tähtäävät sarjat ovat tuttua kauraa katsojille jo vuosien takaa. Kansainvälisten jättiformaattien suosio on vakio, mutta kotimaisetkin pärjäävät.

Olen saanut olla tekemässä muutamaa muodonmuutosohjelmaa, joissa nimenomaan tähdätään kunnon kohottamiseen, ruokavalion järkeistämiseen ja toki myös siihen painon pudottamiseen.

Jutta ja Puolen vuoden superdieetit -sarjassa suhteellisen isokokoiset ihmiset lähtivät kuuden kuukauden reissuun, jonka aikana heidän oli Jutta Larmin (entinen Gustafsberg), Jari ”Bull” Mentulan ja valmennuksen ammattilaisten avustamana määrä kohentaa peruskuntoaan, tehdä täyskäännös elintapoihinsa ja pudottaa tavoitteellisesti painoa. 

Jokainen voi etenkin nykyisen asenneilmaston aikana tuomita ohjelman idean totaalisesti. Koko ei tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmisenä, ja se on jokaisen oma asia. 

Mutta jos tahtotila löytyy ihmisestä itsestään ja hän hakee mukaan ohjelmaan, niin se on yhtä lailla oma valinta, jota kenenkään ei pitäisi tuomita. Jokainen myös tietää, että elintapojen muutos ja painon pudotus antavat hyvin usein lisävuosia elon tielle ja ennen kaikkea parempia vuosia.

Superdieettejä tehdessä huomio tekijän roolissa kiinnittyi kahteen asiaan. Ensinnäkin siihen, että vaikka ihminen itse päättäisi mitä ja tietäisi jopa tavan päästä tavoitteisiinsa, niin joskus tilanne on se, että ammattilaisten apua tarvitaan jo pelkästään motivaation herättämiseen ja ylläpitämiseen. 

Toinen asia mikä nousi esiin, oli jokaisen osallistujan koko ajan parantuva olo ja itsetunto. Kuvaustiimi tapasi päähenkilöitä noin kuukauden välein, eli väliajat ihmiset treenasivat itsekseen. 

Joka ikinen kerta uudessa tapaamisessa oli läsnä jollain tapaa uusi henkilö. Päähenkilöt olivat tyytyväisempiä itseensä ja sinänsä pienet asiat kuten pari numeroa pienentynyt housukoko oli heille yksi suurimpia saavutuksia elämässään.

Tämän takia usein harmittaa lukea palaute- ja keskustelupalstoja, joilla itse ohjelman ohella siihen osallistuvia ihmisiä pidetään jotenkin pinnallisina tai turhamaisina. Moni asia ei kuitenkaan ole tärkeämpää kuin oma terveys ja itsensä rakastaminen ja arvostaminen. 

Superdieettien edetessä oli myös mahtavaa nähdä, kuinka osallistujat jaksoivat esimerkiksi pelata lastensa kanssa pihapelejä, osallistua erilaisiin tapahtumiin, joita aiemmin välttelivät, ja saivatpa he eloa myös rakkauselämäänsä.

Ihmisen kehoon liittyvät muutokset ovat toki vain yksi osa-alue muutoksiin tähtäävissä ohjelmissa. Silloin kuin ohjelman avulla pystytään tarjoamaan konkreettista apua vaikkapa sairaalloiseen hamstraamiseen tai löydetään lemmikille uusi, turvallinen koti, niillä todella on paikkansa kanavien ohjelmistossa.

Tätä kirjoittaessa JIM-kanavalta tulee 4D-sarjan dokumentti nimeltä Tahdon syödä taloni. Tässä seurataan ihmisiä, jotka otsikon mukaisesti haluavat syödä talonsa, eläinten karvoja ja muuta olennaisesti normaaliin ruokavalioon kuulumatonta. Monille täysin käsittämätöntä, mutta ihmiset kamppailevat tällaistenkin asioiden kanssa. 

Jos tv-sarjalla pystytään auttamaan ihmisiä ongelmissaan, niin mielestäni niillä on silloin oikeus ja peruste olemassaoloonsa – olivat ne kuinka kummallisia tahansa.

Näkökulma: Jäärät järkyttyivät Samu Haberin sieniesityksestä – katsokaapa sitä omaa soittolistaanne!