Näkökulma: Jäärät järkyttyivät Samu Haberin sieniesityksestä – katsokaapa sitä omaa soittolistaanne!
Jupe Tuomola nautti Uuden Musiikin Kilpailusta, vaikka jotkut jäärät järkyttyivät juontajan sieniesityksestä.
Lauantai-iltana (25.2.) nähty UMK-finaali viimeistään osoitti, että Suomessa osataan jo tehdä Euroviisuihin soveltuvaa musiikkia.
On nimittäin olemassa musiikkia, ja viisuihin soveltuvaa musiikkia. Välttämättä nämä eivät sulje toisiaan pois, mutta kun Euroviisujen loppukilpailua katsoo, niin vanhasta kielikuvasta ”leipää ja sirkushuveja” on paino huveilla.
Ja mikäs siinä, konfettia, mielikuvitusasuja, tuulikonetta, paljasta pintaa ja show-meininkiä pitääkin mahtua maailmaan näinä aikoina, kaikkina aikoina.
Eikä itse sävellyksissäkään vikaa ole, kuten esimerkiksi Lxandran huikean kaunis Something to Lose osoitti, ja kuumaa suosiota nauttivaa Kuumaa-bändikin pitäytyi perinteisemmässä sävelkulussa kuin viisuissa on tapana.
Portion Boysin modulaatioita pullisteleva tykitys tulee soimaan hiihtokeskuksien after skissä seuraavat kymmenen vuotta. Portionit antoivat myös myrskyvaroituksen suosiostaan ja signaalin suomalaisesta musamausta nousemalla kisan häntäpäästä kärkikahinoihin yleisöäänten myötä. Suomalaiset ovat Teflon-Raptori-Portion-kansaa.
Joka tapauksessa Suomen edustajaksi valikoitui pitkälti ennakko-odotusten mukaisesti 29-vuotias vantaalainen nuori mies Jere Pöyhönen, jonka kansa on oppinut viime kuukausien aikana tuntemaan nimellä Käärijä. Käärijä kääräisi ylivoimaisen pistesaaliin Suomen kansalta, ja kansainvälinen raatikin tuntui ChaChaChaan tahtiin taipuvan. Mielestäni hyvä valinta suomalaisilta.
Ylen tv-lähetys oli mielestäni pääosin todella hyvä. Ei tietenkään vieläkään tasoltaan Ruotsin Melodifestivalenia, mutta siihen on jo totuttu.
Suurin osa UMK-ehdokkaille räätälöidyistä koreografioista ja lavameiningistä videotaustoineen oli varsin onnistuneita ja biisiin sopivia. Käärijän olisin kuitenkin mieluummin nähnyt videolta tutussa nyrkkeilykehässä kuin potkimassa paskaisia eurolavoja.
Bess ja The Rasmus hoitivat leiviskänsä ammattitaitoisesti, mutta jalustalle haluaisin ehdottomasti nostaa juontajana vielä märkäkorvaisen Samu Haberin.
Alkulähetyksen lievä hermostuneisuus ja prompterilta tavatut, välillä hieman kököhköt spiikit unohtuivat nopeasti, kun Haber pääsi vauhtiin ja vielä myöhemmin olemaan omimmillaan, eli kontaktissa ihmisten kanssa.
Monikieliset keskustelut kansainvälisten raatien edustajien kanssa olivat todella sujuvia ja hauskoja, ja kaiken kruunasi joka puolelle revennyt Syödään sieniä -kappale.
Lempikohtani oli kun Samu ja tanssijat hyökkäsivät yleisöön ja Samu ojensi kitaransa mieskatsojalle, jota myös kappaleensa sanoman mukaisesti pussasi keskelle otsaa. Tätä on Euroviisut ja niiden sanoma.
Näkökulma: Menivätkö Kultainen Venla -palkinnot oikeisiin osoitteisiin?
Sitä ei silti ihan joka pirtissä tajuttu. Koska, tottahan toki, tämä kuuluisa somekansa riensi haaskalle moralisoimaan heti osattuaan yhdistää ”syödään sieniä” -sanaparin ja joidenkin mielestä hallusinaatioita kuvaavan taustavideon huumeisiin.
Paheksujat olivat varmasti samaa jengiä, joka popittaa pää punaisena Beatlesia, Metallicaa, Oasista, RHCP:tä tai jopa kotoisia Eppuja – ehkä tajuamatta mitä näidenkin megahiteissä lauletaan.
Huumeiden käytössä ja niiden esiintuomisessa ei ole tietenkään mitään hyvää, mutta come on, taiteella pitää olla ilmaisuvapaus, ja jos ilmaisu on näinkin viatonta, niin ehkä kannattaa verrokiksi vaikka selata omaa Spotikka-listaa ja tarkistaa montako kappaletta huumeista, murhista ja muista ”ruokottomuuksista” sieltä löytyy.
Lauloihan Käärijäkin juomisesta, joka on valtava terveysuhka, mutta sitä ei juuri kukaan kyseenalaistanut. Kännissä on kivaa, sen osoittaa myös tuo mainittu Teflon-Raptori-Portion-musamaku.
Asiat mittakaavaansa, on ohje, jota itse pyrin noudattamaan ja jota selkeästi myös koko kansan Yle tässä noudatti.
Ylipäätään UMK on parantanut askellustaan vuosi vuodelta sekä show-numeroiden, juontajien ja ennen kaikkea mukaan valittavien keskenään hyvin erilaisten biisien osalta.
Niille, jotka kaipaavat ”kaikille tuttuja” esiintyjiä muistutettakoon, että kyseessä on todellakin Uuden Musiikin Kilpailu, joissa myös uusille kyvyille tarjotaan mahdollisuus nousta tähtiin. Huonoin esimerkki tämän onnistumisesta ei ole Blind Channel, vaikka toki on ollutkin olemassa jo vuosia ennen voittoaan.
Kiitos siis Yle ja UMK onnistuneen, viihdyttävän ja pääsääntöisesti todella huolella mietityn illan järjestämisestä.