Mikko Leppilampi kertoo Hautalehto-roolistaan: "Haluan ehdottomasti tehdä itse stunttini"

Viime keväänä hehkutit Hautalehdon roolia unelmien täyttymykseksi. Nyt kun kuvauksista on kulunut melkein vuosi ja sarja tulossa ulos, mitkä ovat fiilikset? Jännittääkö?

Mikko: Poikkeuksellisen paljon. Kirjasarjalla on omat vannoutuneet faninsa, ja odotan mielenkiinnolla, miten he ottavat sarjan vastaan. Mutta olen myös huojentunut, sillä näkemäni perusteella olemme tehneet kansainvälisen tason tuotannon.

Olet tehnyt lukuisia elokuva- ja tv-rooleja, mutta miksi juuri päärooli tv-sarjassa on sinulle niin tärkeä?

Mikko: Joku 12 vuotta sitten kun suoratoistoalustat alkoivat vetää katsojia toden teolla ja isoimmat leffatähdetkin siirtyä laatusarjoihin, aloin itsekin pohtia näiden sarjojen katsojana miten hienoa olisi saada ”oma Wallander”. Sellainen sarja, jossa pääsisi kehittämään omaa hahmoa yksityiskohtaisesti rakennetussa maailmassa pitemmän, mutta leffaa loivemman draaman kaaren kautta.

Miksi puhut juuri omasta Wallanderista? Oletko Wallander-fani?

Mikko: Kyllä, etenkin alkuperäisten Wallander-filmien. Hautalehdon maailma on hyvin saman tapainen: pikkukaupungissa, jossa tapaukset ovat yleensä jotain juoppokeikkaa, ihmishengen arvo korostuu silloin kun jotain traagista sattuu. Wallanderin, samoin kuin Hautalehdon, hahmo on myös hyvin monitahoinen.

Oletko nähnyt kaikki Wallander-filmatisoinnit?

Mikko: En ihan kaikkia, mutta aika paljon – ainakin neljä ensimmäistä kautta.

Miten Hautalehto-sarja eroaa vaikkapa juuri Wallandereista?

Mikko: Esimerkiksi siinä, että Hautalehto-tarinoiden kirjoittaja Christian Rönnbacka pohjaa kirjojensa henkilöt oikeisiin henkilöihin ja hänellä on muutenkin aitoa kokemusta poliisityöstä. Tietty myös Hautalehto hahmona on erilainen: Hän ei ole työyhteisönsä outo lintu, vaan hyvä työkaveri, joka on vaan downshiftannut itsensä pienempiin kuvioihin KRP:n leiristä. Ehkäpä Hautalehto-tarinat ovat kuitenkin myös vähän leppoisampia, sillä niissä on tiettyä rentoa elämänmakua.

Hautalehto herää henkiin Kylmä syli -sarjassa – Mikko Leppilampi sai kauan kaipaamansa pääroolin

Entä montako Hautalehto-kirjaa olet lukenut? 

Mikko: Neljä, sillä salainen haaveemme on tehdä sarjasta kolme kautta ja ehkä vielä elokuva päälle. Mutta vaikka nuo haaveet ei toteutuisikaan, minulle oli tärkeä saada Hautalehdon persoonasta mahdollisimman paljon irti. Vaikka yhteen kauteen ei heti voi eikä kannata kaikkia hahmon ominaisuuksia sisällyttää, on tärkeää, että tiedän alusta asti, millainen maku Hautalehdolla on vaikkapa musiikin suhteen tai miten hän juo kahvinsa.

Teit Rönnbackaan vaikutuksen muun muassa pulikoimalla jäisessä Porvoonjoessa ilman märkäpukua. Eikö olisi ollut helpompi antaa stunt-miesten hoitaa homma? 

Mikko: Hyvänen aika, ei missään nimessä! Koko elämäni olen pyrkinyt hankkimaan mahdollisimman paljon valmiuksia tehdä näyttelijän työssä erilaisia juttuja ja stuntteja. Vaikkapa poliisin roolia ajatellen on hyötyä siitä, että tunnen sekä oikeita poliiseja että rikollisia, olen ampunut erilaisilla aseilla ja harrastanut nyrkkeilyä. Olen hyppinyt laskuvarjohyppyjä, sukeltanut ja uinut avomeressä triathloneja – tehnyt paljon juttuja maalla, merellä ja ilmassa. Toivon, että nämä valmiudet antavat minulle lisäarvoa näyttelijänä. En halua, että kukaan ajattelee, että ”tuo on vaan se juontaja, jolle ei voi antaa tätä roolia koska siihen tarvitaan joku, joka pystyy oikeasti tekemään tarvittavia juttuja”.

Jouduitko menemään kuvauksissa muuten epämukavuusalueelle tai oliko mukana muuten erityisen haastavia kohtauksia?

Mikko: Kylmään Porvoonjokeen sukeltaminen ei ollut läheskään niin haastava homma kuin opetella toimimaan kameran edessä veden alla. Mitä taas tulee epämukavuustekijöihin, niin nautin vaan siitä kun joudun vaikka taistelemaan kylmyyttä vastaan tai juoksemaan itseni henkihieveriin.

Kasvatit roolia varten parrankin. Miltä se tuntui ja tuliko vaimolta sanomista?

Mikko: Eihän tuo ollut mitään verrattuna siihen millainen parta minulla oli Härmä-elokuvassa! Ja olihan minulla parta Pahassa maassakin. Vaimokin ymmärsi parran työn puolesta ja oli itse asiassa sitä mieltä, että pieni rosoisuus vaan pukee minua.

Oletko koskaan haaveillut poliisin urasta?

Mikko: Toki, koska pienestä asti olen innostunut eri asioista helposti. Jos televisiosta tuli mäkihyppyä, niin kohta pieni Mikko oli pihalla leikkimässä mäkihyppääjää. Ja vielä aikuisenakin olen monesti miettinyt tosissani miten siistiä olisi olla joku undercover-poliisi, mutta onneksi näyttelijän työssä pääsee jollain tasolla näitä haaveita toteuttamaan.

Roban sisarsarjassa Karkureissa näyttelit rosvoa, hieman Hannibal Lecter -tyylistä JP Sireniä, joka ykköskauden lopussa lähti livohkaan. Vieläkö JP Sireniä nähdään jossain sarjassa?

Mikko: Rehellisesti sanottuna olisi täydellistä, jos hahmo vielä palaisi tuon sarjan myötä. Tykkään itse Blacklististä, jossa on vähän samantapainen asetelma taustalla vaikuttavasta hämärätyypistä.

Miten aiot viettää joulua?

Mikko: Nyt kun mukana on myös tuo pieni poikani ja Beatan koko sukukin tulee Suomeen, osa Vancouverista asti, meillä on luvassa todellinen haaveilemani iso perhejoulu.

Julkaisit Krista Siegfridsin kanssa juuri kaksikielisen joulusinglen Valkea joulu. Vuosien varrella olet julkaissut muitakin yksittäisiä kappaleita, mutta vain yhden kokonaisen musiikkialbumin. Mikä homma musiikkirintamalla?

Mikko: En suostu jättämään tätä maailmaa, ennen kuin pääsen vielä jatkamaan siitä mistä tämä kaikki alkoi. Musiikin tekeminen ja artistius ovat asioita, joihin haluan panostaa, mutta siihen pitää myös pystyä sitten keskittymään kunnolla. Masked Singer -vierailuni antoi onneksi mahdollisuuden näyttää, että tämäkin polku voi olla kohdallani vielä mahdollinen.

Entä vieläkö alamäkiluistelu napostelee?

Mikko: Onhan se kivaa, mutta sen jälkeen kun vedin seitsemääkymppiä päin seinää ja olin pari viikkoa toimintakyvytön, niin tajusin, että ehkä on parempi antaa parikymppisten nuorukaisten hoitaa nuo kisat.

Hautalehto: Kylmä syli uusi jakso torstaisin C Moressa.