Matkustajakone lensi liian matalalla kohtalokkain seurauksin Sveitsissä - "Näky oli hirvittävä"
Työmatkalaisia kuljettanut kone syöksyi metsikköön.
Marraskuun 14. päivä tuli kuluneeksi 34 vuotta tuhoisasta lento-onnettomuudesta Sveitsissä.
Italialaisen lentoyhtiön Alitalian lento 404 syöksyi maahan Zürichin läheisyydessä kymmenen kilometriä ennen Klotenin lentokentän kiitotietä. Turmassa menehtyi kaikki 46 koneessa ollutta.
Koneen kapteenilla, entisellä sotilaslentäjällä oli yli 20 vuoden lentokokemus ja mittarissaan yli 10 000 lentotuntia. Perämies oli aloittanut yhtiössä lentäjänä edellisvuonna.
– Alitalia oli turvallisimpia yhtiöitä. Koulutus oli maailman huippua. Tunsin kapteenin tosi hyvin, perämiehen hiukan huonommin, lentoyhtiössä 1990-luvulla työskennellyt Franco Bergante kertoo Lentoturmatutkinta-sarjan jaksossa Kuolettava taipumus.
DC-9-koneessa oli turmalennolla neljä matkustamohenkilökunnan jäsentä ja 40 matkustajaa. Moni matkustajista oli sveitsiläisiä teollisuustyöläisiä, jotka olivat palaamassa kotiin Italiasta pitkän työjakson päätteeksi.
Turmakone oli vuonna 1974 käyttöön otettu McDonnell Douglas DC-9.
– DC-9 oli alan kantavia voimia 1960-luvulta 2000-luvun puolelle. Se oli USA:ssa, Länsi-Euroopassa ja muualla suosittu etenkin lyhyemmillä reiteillä, lentoalan turvallisuusasiantuntija Todd Curtis sanoo.
Lennon 404 reitti kulki Milanon Linaten kentältä Alppien yli pohjoiseen Zürichin lentokentälle. Turmailta oli kiireinen Zürichin kansainvälisellä kentällä, jonka kautta kulki vuosittain 12 miljoonaa matkustajaa.
Lähestyessään lentokenttää lennonjohto neuvoi miehistöä hidastamaan koneen vauhtia. Lentäjät valmistautuivat ILS-lähestymiseen, joka on mittarilähestymisjärjestelmä. Sen avulla lentokone suunnataan maanpinnan radiolähettimillä kiitotielle sivu- ja korkeussuunnassa.
– ILS antaa yhden kapean säteen, jota pitkin lennetään alas. Se varmistaa puiden yllä pysymisen osumatta mihinkään ja tuo koneen suoraan kiitotien päähän, Sveitsin tutkintalautakunta AAIB:tä edustanut Hans-Peter Graf selittää.
Vain 25 minuuttia noususta koneen ohjaamossa havaittiin ongelma. Kiitotien olisi pitänyt jo näkyä, mutta perämies ei sitä nähnyt. Hetkeä myöhemmin kone osui puiden latvustoon, heitti ympäri ja iskeytyi maahan.
Palokunnat kiiruhtivat metsäiselle rinteelle. Zürichin lentokentän pelastuslaitoksen Ulrich Braun ei pysty unohtamaan vastassa ollutta näkyä.
– Ensin näkyi loimotusta metsästä. Suussa maistui palanut kumi. Kun lopulta näimme turmapaikan, näky oli hirvittävä. Kone oli tuhoutunut täysin, hän muistelee.
Tutkintalautakunnan edustaja Hans-Peter Grafille selvisi nopeasti, ettei Klotenin kentälle oltu asennettu korkeuden turvajärjestelmää, joka olisi hälyttänyt lennonjohdolle koneen liian matalasta lentokorkeudesta.
ILS-järjestelmän tarkastamisen jälkeen kävi selväksi, ettei onnettomuuden syy ollut maassa vaan itse koneessa. Koska lentokone oli yhdysvaltalaisten valmistama, liittyi tutkimusryhmään Yhdysvaltain NTSB:stä Bob Benzon.
– Tuhon laajuus pisti silmään. Käytännössä vain moottorit ja laskutelineet tunnisti. Kaikki muu oli palanut, hän kertoo.
Turma järkytti niin Zürichiä kuin koko Eurooppaa. Median painostus kohdistui lentoturman tutkintaan.
Tutkijoiden oli löydettävä vastaus, miksi ohjaamossa istuneet kapteeni ja perämies eivät havainneet liian matalaa lentokorkeutta ennen kuin oli liian myöhäistä.
Lentoturmatutkinnan Kuolettava taipumus -jakso esitetään keskiviikkona 20. marraskuusta klo 19.00 National Geographic -kanavalla. Katsottavissa myös Disney+:ssa.