Järkyttävä onnettomuus tuhosi seksisymbolin kasvot ja psyyken

Toisen maailmansodan jälkeen Hollywoodissa haluttiin nähdä valkokankaalla herkkiä mieshahmoja. Samaan aikaan metodinäytteleminen, jossa näyttelijä eläytyy voimakkaasti roolihahmoonsa, nousi suosioon. Tuolloin 1950-luvulla suuria leffatähtiä olivat Marlon Brando, James Dean ja Montgomery Clift.

Tästä komeasta kolmikosta James Dean menehtyi traagisesti auto-onnettomuudessa 24-vuotiaana. Vaikka hänen uransa jäi vain kolmeen elokuvaan, hän on yhä yksi elokuvahistorian ihailluimmista ikoneista.

Marlon Brandon pitkä elämä mahdollisti hänelle monipuolisen uran, joka ulottui 1940-luvun lopulta seuraavalle vuosituhannelle.

Montgomery Cliftin tarina on surullinen. Näyttelijävalmentaja, maineikkaan The Actors Studio -teatterikoulun perustaja Robert Lewis on kutsunut legendan viimeisiä elinvuosia ”pisimmäksi itsemurhaksi Hollywoodin historiassa”. Harmillinen totuus onkin, että näyttelijän elämä on jäänyt ihmisten mieliin enemmänkin hänen traagisen kohtalonsa kuin lahjakkuutensa vuoksi.

Piilotteli homoseksuaalisuuttaan

Montgomery syntyi 1920 keskiluokkaiseen perheeseen, mutta hänen Ethel-äitinsä kasvatti lapsiaan kuin aristokraatteja. Hän matkusti jälkikasvunsa kanssa ympäri Eurooppaa ja koulutti heidät yksityisesti, kunnes perhe menetti omaisuutensa 1930-luvun suuressa lamassa.

Perheen lapset suuntasivat yliopistoon Montgomerya lukuun ottamatta, jota kiehtoi teatteri. Hän sai ensimmäisen Broadway-roolinsa jo 15-vuotiaana.

Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin hän siirtyi näyttämöiltä elokuvabisnekseen. Montgomery rikkoi välittömästi Hollywoodin sääntöä kieltäytymällä sitomasta itseään sopimuksella yhteen ainoaan leffastudioon. Hän halusi vapaasti toteuttaa unelmiaan ja tavoitella tähteyttä.

Ratkaisulla oli merkittävä vaikutus Montgomeryn yksityiselämään. Studiot eivät pystyneet velvoittamaan homoseksuaalilta tähdeltä heteroseksuaalirakastajan imagoa, kuten esimerkiksi Rock Hudsonille oli käynyt. Montgomery ei myöskään asettunut asumaan julkkisten täyttämään Kaliforniaan, vaan säilytti kotiosoitteensa New Yorkissa. Näiden ratkaisujen ansiosta näyttelijän yksityiselämä pysyi poissa parrasvaloista.

Elizabeth Taylor pelasti

Elokuvauransa Montgomery aloitti 1948 elokuvilla Yksin maailmassa ja Punainen virta. Useat hänen elokuvistaan olivat omana aikanaan rajoja rikkovia etenkin seksin suhteen.

Paikka auringossa (1951) -elokuvassa Montgomeryn esittämä George auttaa tyttöystäväänsä Alicea (Shelley Winters) hankkimaan abortin. Alfred Hitchcockin ohjaamassa Minä tunnustan (1953) -trillerissä Montgomery näyttelee pappia, jolla on suhde naimisissa olevaan naiseen. Suddenly, Last Summer (1959) hän jälleen näyttelee aviossa olevan naisen rakastajaa.

Montgomerystä tuli seksisymboli, leffateattereiden kassamagneetti ja hän ansaitsi neljä Oscar-ehdokkuutta elokuvista Yksin maailmassa, Paikka auringossa, Täältä ikuisuuteen (1953) ja Nürnbergin tuomio (1961).

Pitkään kestänyt onni kääntyi vuonna 1956, kun Montgomery oli aloittanut Elizabeth Taylorin kanssa elokuvan Sadepuun maa -kuvaukset. Elokuvan ohjaaja Edward Dmytryk muisteli myöhemmin elämäkerrassaan Montgomeryn kärsineen jo näihin aikoihin päihdeongelmasta. 

Tilanne kärjistyi eräänä kuvausten jälkeisenä iltana, kun tähti lähti Elizabethin ja tämä silloisen puolisin Michael Wildingin järjestämistä juhlista. Montgomeryn ajama auto paiskautui sumussa puhelinpylvääseen. 

Elizabeth riensi ensimmäisten joukossa paikalle ja löysi kollegansa vakavasti loukkaantuneena kojelaudan alle jumiutuneena. Kerrotaan, että Elizabeth tunki itsensä auton raakileeseen ja poisti lohjenneita hampaita ystävänsä kurkusta.

Viina vei tähden

Seksisymboli selvisi täpärästi hengissä, mutta hänen kasvonsa turmeltuivat. Aivotärähdyksen lisäksi hänen leukansa, nenänsä sekä poskipäänsä murtuivat ja kasvoissa oli useita repeämiä, jotka vaativat plastiikkakirurgin veistä.

Muutaman kuukauden toivuttuaan Montgomery palasi Sadepuun maa -elokuvan kuvauksiin, mutta mies ei ollut entisensä. Traumaattinen kokemus jätti henkiset haavat ja syvensi entisestään näyttelijän päihdeongelmaa. Seuraavat vuodet hän lääkitsi itseään alkoholilla ja läheistensä mukaan lopulta joi itsensä hengiltä.

Montgomery menehtyi sydänkohtaukseen kotonaan New Yorkissa kesällä 1966. Hän oli  kuollessaan 45-vuotias. Ethel-äiti teetti poikansa kotitalon seinään muistolaatan ”Montgomery Clift asui täällä vuosina 1960-1966”, mutta vuosien saatossa laatta on lähtenyt fanien matkaan.

Punainen virta nähdään Yle Teemalla ja Areenassa lauantaina 26. lokakuuta.