Leffalegenda Barbara Stanwyck kärsi rakkaudessa – katkaisi välit poikaansa

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta menestyssarja Dynastian spin-offin Colbyt ensi-illasta.

Videolla Oscar-gaalan lyhyt historia. 

Dynastian Carringtonit olivat Colbyn-perheen liikekumppaneita.

Vuonna 1981 alkaneen Dynastian fanien iloksi Colbyt-sarjassa nähtiin useita tuttuja hahmoja, kuten Jeff Colby (John James), Blake Carrington (John Forsythe), Fallon Carrington Colby (Emma Samms) ja Dominique Devereux (Diahann Carroll).

Sarjan suurin tähti oli Hollywoodin kulta-ajan legenda Barbara Stanwyck, jonka pitkän uran viimeiseksi roolityöksi jäi Colbyt-sarjan rikas ja vaikutusvaltainen Constance ”Connie” Colby Patterson.

Barbarasta itsestäänkin tuli ajan myötä Hollywoodissa rikas ja vaikutusvaltainen nainen. 1940-luvulla hän oli jopa parhaiten tienaava naisnäyttelijä.

Helppo hänen matkansa ei ollut. Köyhyydestä rikkauksiin noussut Barbara suhtautui tähteyteensä vaatimattomasti. 

– Minulla oli työni. Ihmiset puhuvat urastani, mutta ura on liian mahtipohtinen ilmaisu. Tein työtä, ja tunsin aina itseni etuoikeutetuksi saadessani palkkaa siitä, mitä rakastin eniten, näyttelijä totesi elokuvauransa jo päätyttyä 1981.

Äidin kuolema tuhosi lapsuuden

New Yorkin Brooklynissa heinäkuussa 1907 syntynyt Barbara, syntymänimeltään Ruby Stevens, oli viisilapsisen perheen kuopus.

Neljävuotiaana lapsen elämä mullistui mitä hirveimmällä tavalla.

Tyttö oli raskaana olevan äitinsä kanssa raitiovaunussa, kun tuntematon mies potkaisi naista vatsaan. Äiti putosi vaunusta ja menetti henkensä.

Leskeksi jäänyt perheenisä päätti hakea rakennustöitä Panaman kanavalta. Hän lähti eikä koskaan palannut kotiin. Barbara oli jäänyt orvoksi.

Lapsuudesta tuli turvaton ja köyhä. Tyttöä siirreltiin sijoituskodista toiseen.

14-vuotiaana Barbara keskeytti koulun ja meni töihin salakapakkaan. Kaksi vuotta myöhemmin hän jo työskenteli esiintyjänä yökerhossa Manhattanilla. 

Huono aviomies

Vaikka Barbara oli täysin vailla näyttelijäkoulutusta, hänestä tuli Broadway-tähti jo ensimmäisen roolinsa myötä. Näytelmä oli melodraama The Noose ja vuosi 1926.

Ruby Stevensistä tuli näyttelijä Barbara Stanwyck.

Elämään tuli myös ensimmäinen rakkaus, vastanäyttelijä Rex Cherryman. Mies oli naimisissa, mutta se ei nuoria estänyt antautumasta kiihkeään romanssiin.

Vuonna 1928 lääkäri suositteli huonokuntoiselle Rexille merimatkaa. Mies otti neuvosta vaarin ja matkusti laivalla Eurooppaan.

Matkalla Rex sai verenmyrkytyksen ja menehtyi Ranskaan päästyään.

Barbara haki lohtua Broadway-tähti, vaudeville-koomikko Frank Faysta, ja vuonna 1928 pari avioitui. 

Frank ei ollut unelmapuoliso. Häntä on kuvailtu narsistiseksi, väkivaltaiseksi ja rasistiseksi alkoholistiksi, eikä hän ollut erityisen pidetty kollega vaudeville-piireissä.

Mutta Frankin ansiosta Barbarasta tuli kaikkien tuntema elokuvanäyttelijä.

Pari ensimmäistä elokuvaa olivat floppeja. Barbara luovutti ja palasi New Yorkiin jatkaakseen menestyksekästä Broadway-uraansa.

Tämä ei sopinut Frankille, joten hän pyysi ohjaaja Frank Capraa järjestämään Barbaralle kunnon roolin.

Epäonnistunut abortti

Frank Capran ohjaamasta Ladies of Leisure -elokuvasta (1930) tuli Barbaran läpimurto Hollywoodissa.

Nopeasti Frank jäi vaimonsa varjoon. Barbarassa oli sellaista tähtiainesta, joka mieheltä itseltään puuttui.

Frank tunsi katkeruutta, mikä alkoi myrkyttää parin avioliittoa. Barbara ajatteli, että lapsi voisi pelastaa liiton.

Kävi kuitenkin ilmi, ettei Barbara voinut saada lapsia. Syynä oli hänelle 15-vuotiaana tehty epäonnistunut abortti.

Pariskunta adoptoi poikalapsen Anthonyn.

Uusi perheenjäsen ei saanut liittoa kukoistamaan, ja vuonna 1935 Barbara ja Frank erosivat.

Barbara heittäytyi komean herrasmiehen, elokuvatähti Robert Taylorin syliin. Miehestä tulikin hänen toinen aviomiehensä vuonna 1939.

Liitto oli alusta lähtien tuhoon tuomittu.

Barbara ja Robert olivat enemmänkin läheisiä ystäviä kuin intohimoinen pari. He viihtyivät toistensa seurassa ja tukivat toisiaan.

Kummallakaan ei ollut aikeita mennä naimisiin, mutta lehdistö vainosi susiparia. Lopulta elokuvayhtiö painosti näyttelijöitä solmimaan liiton.

Salasuhde nuoreen mieheen

1940-luku oli Barbaran uran kulta-aikaa.

Tällä vuosikymmenellä hän suorastaan hukuttautui työhön. Syntyi monta klassikkoa, kuten Nainen Eeva (1941), Nainen ilman omaatuntoa (1944), Jään tänne yöksi (1941), Valitan, väärä numero (1948) ja Miehen rikos (1947).

Vastanäyttelijöinään hänelle oli aikansa suurimpia nimiä, kuten Henry Fonda, Gary Cooper, Burt Lancaster ja Humphrey Bogart.

Vuonna 1944 Barbara oli Hollywoodin kovapalkkaisin naisnäyttelijä noin 400 000 dollarin vuosituloillaan, mikä nykyrahassa vastaa noin kuutta miljoonaa dollaria.

Töissä meni hyvin, mutta siviilissä oli toisin.

Aviomies Robert oli pakkomielteisesti hullaantunut näyttelijä Lana Turneriin. Oli muitakin naisia, kuten Ava Gardner, joka muistelmissaan totesi nauttineensa salasuhteesta Barbaran selän takana.

Kuvausmatkalla Italiassa vuonna 1950 Robert rakastui italialaisnäyttelijä Lia Di Leoon.

Lehdistö sai vihiä Robertin uskottomuudesta, mikä sai Barbaran raivon partaalle. Avioero astui voimaan vuonna 1952.

Barbara ei koskaan täysin toipunut avioerosta. Elämäkertakirjailija Dan Callahanin mukaan näyttelijä kutsui Robertia elämänsä suurimmaksi rakkaudeksi kuolemaansa asti.

Ei Barbara selibaatissa elänyt eronsa jälkeen. 

Vuonna 1953 hän tapasi Titanic-elokuvan kuvauksissa Robert Wagnerin, josta myöhemmin tuli Hollywood-legenda Natalie Woodin ja Bond-tyttö Jill St. Johnin aviomies.

Alkoi kiihkeä työpaikkaromanssi, mutta tämän he pitivät salassa, sillä Robert oli Barbaraa yli 20 vuotta vanhempi. Suhde paljastui vasta Barbaran kuoleman jälkeen, kun Robert kirjoitti salarakkaudesta kauniisti muistelmissaan Pieces of My Heart (2008).

Kylmä ja tunteeton äiti

Äitiys ei tullut Barbaralta luonnostaan. Voidaan jopa sanoa, että hän oli hirveä äiti pojalleen Anthonylle.

Barbara oli vaativa eikä osannut luoda rakastavaa suhdetta lapseen. Lisäksi poika muistutti näyttelijää hänen myrskyisästä liitostaan Frank Fayn kanssa.

Kun lapsi joutui sairaalaan, ei äiti mennyt edes katsomaan häntä. Huolehtimisen sijaan hän halusi etäisyyttä poikaan, joten Anthony lähetettiin jo nuorella iällä sotilaskouluun.

Barbara vieraantui pojastaan, ja he tuskin koskaan näkivät toisiaan.

Anthony yritti aikuisena luoda suhdetta äitiinsä, mutta turhaan. Vielä kuolinvuoteellaan Barbara kielsi päästämästä Anthonya luokseen.

Barbara kuoli 20. tammikuuta 1990 sydämen vajaatoimintaan sairaalassa Santa Monicassa Kaliforniassa. Hän oli kuollessaan 82-vuotias.

Näyttelijän viimeisestä toiveesta hänelle ei järjestetty hautajaisia.

Tuhkat siroteltiin Lone Pineen Kaliforniassa. Tätä paikkaa Barbara oli rakastanut, ja täällä hän oli kuvannut lännenelokuviaan.