Ismo Kopra tunnisti ruumiita tsunamin jälkeen – näky 20 vuotta myöhemmin pysäytti

– En ole koskaan nähnyt siitä painajaisia, mutta kyllä se minulla on päivittäin mielessä.

Ääni kuuluu eläkkeellä olevalle rikoskomisario Ismo Kopralle.

Tapaninpäivä 26. joulukuuta 2004 on päivämäärä, joka jäänyt traagisella tavalla maapallon historiaan.

Tuolloin Intian valtameressä tapahtui merenalainen maanjäristys, joka aiheutti valtavia hyökyaaltoja eli tsunameja.

Tsunami tuhosi suuria alueita Kaakkois-Aasian rannikolla, ja kaikista eniten siitä kärsivät Acehin alue Indonesiassa, Sri Lanka, Intia ja Thaimaa.

399 päivää

Maailmanlaajuista uhrimäärää tuskin koskaan tullaan tietämään tarkkaan, mutta Britannica arvioi kuolleiden määräksi 228 000 ihmishenkeä.

Suurin osa menehtyi Indonesian alueella, mutta silti suurin huomio kohdistui Thaimaahan ja nimenomaan Khao Lakin rantalomakeskuksen alueeseen.

– Näinhän se oli, sillä siellä oli niin paljon länsimaisia turisteja, Ismo myöntää.

Thaimaan rannikolla kuolonuhreja oli Ismon arvion mukaan noin 5 400.

Ismo työskenteli tuolloin KRP:n uhrintunnistusyksikössä ja lähti Thaimaahan pari päivää tsunamista.

– Sillä tiellä olin sitten 13 kuukautta, tarkalleen 399 päivää.

– Kaksi kertaa kävin välissä piipahtamassa kotona.

Dokumenttisarja 20 vuotta myöhemmin

Traaginen tapaus on jälleen ajankohtainen, sillä tapahtumasta alkaa Nelosella ja Ruudussa 26.12.  neliosainen Tsunami – Paluu paratiisiin -dokumentti.

Yksi päähenkilöistä on juuri Ismo, joka tiimeineen vastasi jokaisen suomalaisen vainajan tunnistamisesta ja lähettämisestä kotiin.

Tuusulassa nykyisin asuva Ismo muistaa, kuinka sekavaa kaikki aluksi oli niin uutisten kuin paikan päällä toimimisen suhteen.

– Eihän siinä haettu vain suomalaisia, vaan ylipäätään yritettiin tunnistaa uhreja.

Kaikista ei tunnistanut edes sukupuolta

Esimerkiksi juuri Khao Lakin alueella paikalliset olivat pakanneet tsunamissa kuolleita muun muassa buddhalaistemppeleiden pihoille auringonpaisteeseen, minkä vuoksi monet ruumiit olivat menneet lähes tunnistamattomiksi.

– Hellettä oli 40 astetta, niin ei siinä ruumis kovin kauan pysy sellaisenaan, vaan alkaa pian muuttua todella vaikeasti tunnistettavaksi.

– Ei niistä osasta ruumiista tunnistanut välttämättä edes sukupuolta tai rotua.

Kuolonuhrien omaisia ei Ismo joutunut juuri kohtaamaan.

– Ja hyvä niin, sillä ne olisivat olleet vähän ongelmana siinä, kun olisi ollut paniikkia päällä.

Isovanhemmat tulivat etsimään lapsenlapsensa ruumista

Hän kertoo, että yhdet isovanhemmat tulivat itse hakemaan omat lapsenlapsensa pois maasta.

– Piti saada estettyä, etteivät he lähteneet yksin vaeltamaan viidakkoon.

Lopulta kyseisen lapsenlapsen ruumis löytyi.

– Se oli pelkona, että tulisi paljon näitä omatoimisia omaisia.

Ismo kertoo luonnollisesti ymmärtävänsä omaisten huolen ja surun suuressa epätietoisuudessa ja tragediassa.

Vainajia liukuhihnalla

Tunnistaminen oli aikaa vievää, sillä uhrit tunnistettiin Ismon mukaan kaikkiaan kolmeen eri kertaan.

Ensimmäinen vaihe oli kansainvälisen organisaation virallinen tunnistaminen.

– Vainajat tulivat siis liukuhihnalla, ja ruumiille tehtiin tietyt toimenpiteet muun muassa oikeuslääkärien ja hammaslääkärien sekä poliisien toimesta.

Kun tutkittu vainaja myöhemmin todettiin suomalaiseksi, annettiin se vasta siinä kohtaa Ismolle ja hänen tiimilleen.

– Ennen kuin laitettiin sinkkiarkun kansi kiinni, niin meidän omat suomalaisasiantuntijamme tekivät omat tutkimuksensa varmistaakseen uhrin henkilöllisyyden.

– Vainajien arkut kannettiin arvokkaasti lentokoneisiin suomalaispoliisien toimesta, niitä ei millään trukeilla kasattu koneisiin, Ismo tähdentää.

Lopulta vielä Suomessa uhrit tunnistettiin kolmannen kerran.

Tsunami helpompi hyväksyä kuin Bosnian ja Kosovon kauheudet

Ismo sanoo, että vaikka hän näki kuolemaa paljon ympärillään, ei hänellä tehnyt tiukkaa oman jaksamisensa tai kestämisensä suhteen.

Hänellä oli historiaa uhrientunnistamisesta muun muassa sekä Estonian autolautan uhrien osalta että Jugoslavian hajoamissotiin liittyvien raakuuksien osalta.

Juuri Bosnian ja Kosovon tapahtumat 1990-luvulla ovat olleet konkarille henkisesti vaikeimpia.

– Tsunamin tapahtumat oli helpompi hyväksyä, kun siinä kyse oli luonnosta.

– Bosnian ja Kosovon tilanteissa taas jouduin todistamaan, kuinka sairaisiin asioihin ihminen halutessaan pystyy. Siellä siis joku oli selvästi syyllistynyt tappoon ja murhiin toisin kuin tsunamin tapauksessa.

– Ihmisen julmuudella ja mielikuvituksella ei ole mitään rajaa, Ismo muistelee ääni väristen.

179 suomalaista, joukossa Aki Sirkesalo perheineen

Tsumanin suhteen jäi vain kollektiivinen suru ilman syyllisten etsimistä.

Tsunamissa kuoli kaikkiaan 179 suomalaista.

– Tästäkin on ollut vääntöä, että oliko niitä 178 vai 179. Tosiasia on, että yksi kuoli vasta Suomeen päästyään sairaalassa, mutta kyllä hänet lasketaan tuohon joukkoon.

Kuolonuhreja olivat muun muassa muusikko Aki Sirkesalo vaimoineen ja lapsineen.

– Heidätkin kaikki tunnistettiin, Ismo toteaa hiljaisella äänellä.

Osa muistomerkeistä hävitetty

Hitaasti, mutta varmasti tunnistaminen kuitenkin eteni ja Ismolla oli apunaan kaikkiaan 52 suomalaista poliisia. Kokonaisuudessaan suomalaisia oli eri tehtävissä 13 kuukauden aikana yhteensä 116 henkilöä.

Ismo ei ole käynyt Thaimaassa ennen kuin hän suostui dokumentin tekemiseen.

– Yllätyin, kuinka paljon siellä on asiat muuttuneet.

Näky Khao Lakissa sai hänet jopa surulliseksi.

– Siellä on esimerkiksi osa muistomerkeistä hävitetty ja osa jätetty vain hoitamatta oman onnensa nojaan.

– Sikäläisten ajatusmaailma on sellainen, että elämä jatkuu, eikä sen vuoksi esimerkiksi juuri muistomerkkejä ole jätetty näkyviin.

Rikastuttava kokemus kaikessa traagisuudessaan

Kokonaisuudessaan tunnistamisoperaatio oli kauheudessaan opettavainen kokemus.

– Eivät tapahtumat ja ruumiit ole mielessäni rasittavalla tavalla, vaan päinvastoin rikkaana kokemuksena.

Ismo kertoo saaneensa vielä pari vuotta tapahtuneen jälkeen kiitoskirjeitä uhrien omaisilta.

– Nyt en ole saanut enää vuosikausiin.

Tsunami – Paluu paratiisiin 26.12. alkaen Nelosella ja Ruudussa. 

Katso ja dokumentin tuottanut Aller Studios kuuluvat samaan Aller-konserniin.